En tiiä yhtään mihin oon menossa tai mitä mä haluun elämältäni.

Tossa vajaa kuukausi sitten tein tähän astisen elämäni vaikeimman päätöksen, eron. Se oli pitkään harkittu juttu mun puolelta, mutta kyllä kuiteskin ne ekat viikot eron jälkeen oli aika tarpomista. Nyt on alkanut helpottamaan kun päästiin muuttamaan eri osoitteisiin. 

 On outoa tehdä asioita yksin. Nukkumaan meneminen, ruoan laitto ja muutenkin vaan oleminen. Oon neljän vuoden ajan tottunut että siinä on aina joku mun kanssa jonka kanssa voin tehdä asioita, jolle voin jutella ja jonka kanssa jakaa kaikki ihan pienetkin asiat. 

Vaikka tunnenkin oloni toisinaan yksinäiseksi niin en kadu päätöstä. Tämmöstä tää elämä on. Virheistä opitaan. Mä tein meidän suhteen aikana paljon virheitä ja toisaalta annoin itteni jäädä taka-alalle ja sulkeutua.