"Yhtä paljon tänään kaipasin, yhtä paljon kuin eilenkin."
Ei vitsi. Välillä päivät on vaan niin täydellisiä unelmia. Tää päivä oli semmonen.
Viikonloppu oli muutenki kiva. Olin yhel kaveril sen. Tänää kyl lähin jo ennen yhtätoista yhen toisen kaverin kanssa täältä entiselle paikkakunnalle.
Oltiin koko päivä hallilla 12-19
Ja ne kaikki tunnit sain viettää maailman ihanimpien ihmisten kanssa.
Niin hassuja poikia ja tyttöjä. Niitten takia mä rakastin asua sielä ja niitten takia harkitsen sinne muuttamista syksyllä.
Oli vaan niin hassun hauskaa<3<3<3
RAKASTAN
Juttelin tosi paljon ihmisen kanssa jonka kanssa en oo jutellu puoleenvuoteen kunnolla.
Oltiin parhaita kavereita mun muuttoa ennen. Sit vaan jäi meijän ystävyys sit auki.
Ei vietetty enää vapaa aikaa ja kerran oon varmaan vaan muuton jälkeen käyny sillä yötä.
Vaikka ollaan nähty harkoissa niin ei olla juteltu kuulumisia kummempia.
Mut tänään. Juteltiin monta tuntia, puhuttiin kaikkia asioita mitä meille on tapahtunut tän puolen vuoden aikana. Ihmeteltiin sitä et kuinka me tullaan vielkin niin hyvin toimeen.
Puhuttiin myös sitä et pitäis käyä toistensa luona.
Oltiin ihan niinkuin ennen mun muuttoa.
Sanottiin kyl molemmat et kuiteskaan ei ehkä saada aikaseks mentyä toistemme luo, mut syksyl meillä on niin paljon aikaa jutella ja tutustua uudelleen ja paremmin.
se on alkanu seurustelee yhen mun kaveripojan kanssa ja ne on niin sulonen pari.
Oli kiva kun se poika tuli aina välil juttelee meijän kanssa, ja se oli ihan muuttunu.
Ei ollu enää yhtään niin varautunu ja hiljanen minä oon tottunu sen näkemään.
Ihana et siitä on tullu tommonen niitten seurustelun myötä<3
Tänään muuten näin Pojan äitin ja iskän. Eri paikoissa tosin. Ne kumpikaan ei huomannu mua.
Mut siitä jos ne ois huomannu ois tullu hirmusta selvittelyä ja itkeskelyä.
En oo nähny niitä mun ja Pojan eron jälkeen.
Niin paljon on puhuttavaa. Enkä haluu kuulla niitten sanoja siitä kuinka ne toivois meijän olevan vielä yhessä muutosta huolimatta.
Pojan kaa tossa yks ilta taas piettiin yhteyttä. Harmittaa tietää et meistä ei oikeesti vaan enää voi tulla mitään.
Nykyään haen fyysistä kontaktia poikapuolisista.
En uskalla tutustua niihin kunnolla ja kertoa omista asioista.
En halua et mua sattuu.
Fyysisen kontaktin loputtua mua ei satu. Se on meinaan niin eri asia kuin tunteet.
Ja tunteita mä välttelen.
Ei vitsi. Välillä päivät on vaan niin täydellisiä unelmia. Tää päivä oli semmonen.
Viikonloppu oli muutenki kiva. Olin yhel kaveril sen. Tänää kyl lähin jo ennen yhtätoista yhen toisen kaverin kanssa täältä entiselle paikkakunnalle.
Oltiin koko päivä hallilla 12-19
Ja ne kaikki tunnit sain viettää maailman ihanimpien ihmisten kanssa.
Niin hassuja poikia ja tyttöjä. Niitten takia mä rakastin asua sielä ja niitten takia harkitsen sinne muuttamista syksyllä.
Oli vaan niin hassun hauskaa<3<3<3
RAKASTAN
Juttelin tosi paljon ihmisen kanssa jonka kanssa en oo jutellu puoleenvuoteen kunnolla.
Oltiin parhaita kavereita mun muuttoa ennen. Sit vaan jäi meijän ystävyys sit auki.
Ei vietetty enää vapaa aikaa ja kerran oon varmaan vaan muuton jälkeen käyny sillä yötä.
Vaikka ollaan nähty harkoissa niin ei olla juteltu kuulumisia kummempia.
Mut tänään. Juteltiin monta tuntia, puhuttiin kaikkia asioita mitä meille on tapahtunut tän puolen vuoden aikana. Ihmeteltiin sitä et kuinka me tullaan vielkin niin hyvin toimeen.
Puhuttiin myös sitä et pitäis käyä toistensa luona.
Oltiin ihan niinkuin ennen mun muuttoa.
Sanottiin kyl molemmat et kuiteskaan ei ehkä saada aikaseks mentyä toistemme luo, mut syksyl meillä on niin paljon aikaa jutella ja tutustua uudelleen ja paremmin.
se on alkanu seurustelee yhen mun kaveripojan kanssa ja ne on niin sulonen pari.
Oli kiva kun se poika tuli aina välil juttelee meijän kanssa, ja se oli ihan muuttunu.
Ei ollu enää yhtään niin varautunu ja hiljanen minä oon tottunu sen näkemään.
Ihana et siitä on tullu tommonen niitten seurustelun myötä<3
Tänään muuten näin Pojan äitin ja iskän. Eri paikoissa tosin. Ne kumpikaan ei huomannu mua.
Mut siitä jos ne ois huomannu ois tullu hirmusta selvittelyä ja itkeskelyä.
En oo nähny niitä mun ja Pojan eron jälkeen.
Niin paljon on puhuttavaa. Enkä haluu kuulla niitten sanoja siitä kuinka ne toivois meijän olevan vielä yhessä muutosta huolimatta.
Pojan kaa tossa yks ilta taas piettiin yhteyttä. Harmittaa tietää et meistä ei oikeesti vaan enää voi tulla mitään.
Nykyään haen fyysistä kontaktia poikapuolisista.
En uskalla tutustua niihin kunnolla ja kertoa omista asioista.
En halua et mua sattuu.
Fyysisen kontaktin loputtua mua ei satu. Se on meinaan niin eri asia kuin tunteet.
Ja tunteita mä välttelen.
Kommentit