Kesäkesäkesäkesäkesäkesä.

Oon ollut nyt koko viikon menos etten oo pahemmin kirjotellu.
Ihan täyskymppi viikko on kyl ollut.<3

Lauantaina siis oli todistustenjako ja juhla ja ihan hyvin ne meni. Muita itketti, mut mua lähinnä nauratti et kesäloma alkaa ja pääsee pois sieltä. Päättötokarin keskiarvo oli 8.5 eli ihan hyvä lukematta. Ja tosta asiastahan kotona tulee riitaa kun lukiossakin pärjäisin luultavasti ihan hyvin eikä ymmärretä miks haluun amikseen.

Lähettiin jo sit joskus viiden aikaan yhelle kaverin mökille ja siellä se loppuilta ja yö menikin juhlien ja nauraen. Ei meit ees ollut kovin iso porukka, mut kylhän siel jossain vaihees yötä lisää tyyppejäki kävi.
Juomaa kaatu kurkusta alas ihan kivasti, mut ei kuiteskaan yli mennyt. Oli aika huippua.

Sunnuntaina sit aamupäivästä jo lähin poikaystävän luo. Siellähän vähän vierähti suunniteltua pitempään ja vasta pari tuntii sit kotiin tulin. Et vajaa viikko. Ja voin sanoo et oli oikeesti aika unelma viikko. Hirveesti en viitti alkaa hehkuttaa kun en tykkää semmosesta lässynlässyn puheista, mut tykkään siitä pojasta ihan liian paljon.
Viikon aikana vaan juteltiin, löllyiltiin, otettiin aurinkoa, syötiin monta jätskiä, oltiin kaupungilla, ajeltiin, oltiin sen kavereitten kanssa ja sit myös grillailtiin sen kavereitten kaa pariin otteeseen.
Eilen tai no tänään meni grillailles vähän pitempäänkin joskus kahen aikaa oltiin vasta kämpillä.
Mäkin haluisin jo asumaan omilleen et sais päättää omista menemisistä ja tulemisista ihan vapaasti.
Sillä on tosi mukavia kavereita ja oon tosi ilonen et ne on ottanut mut nyt tän seurustelun aikana hyvin vastaan ja niitten kanssa on hauskaa.
Tärkeintä kyllä on et oon löytänyt semmosen pojan jonka kanssa voin olla oma itteni, pojan jonka kanssa pystyn puhumaan asiasta kuin asiasta ja pojan joka pitää musta just tämmösenä eikä melkein.
Sen kanssa täyttyy kaikki henkiset ja fyysiset tarpeet.
Se sit heitti mut tänää päivällä asemalle ja oli aika vaikee lähtee toisen sylistä kun se sanoo et elä mee.
No syksyllähän mä asun jo sielä et ei täs kauaa tarvii oottaa et pääsee näkee useemmin. Tosin sillä alkaa abivuos, mut eihän se meijän olemisiin paljoakaan vaikuta.

Samalla pelottaa ja hymyilyttää sen puheet. Se on aika varma et ollaan monta vuotta viellä yhessä ja se suunnittelee kaikenlaist, mut oon mä sille sanonukkin et mikään ei oo varmaa ja saattaa olla et vaik nyt menee näin hyvin ja kaikki tuntuu täydelliseltä niin parin kuukauden päästä meillä ei oo mitään muuta kuin riitaa. Ei me mitään perhettä olla suunnittelemassa kaikkee hauskaa vaan miten elämä tulee olee rentoa.
Pitää ottaa ilo irti siitä ajasta kun kaikki tuntuu menevän täydellisesti.

Olo on extra onnellinen tosin pieni ikävä on. Saattaa olla et menee pariki viikkoo et taas nähään. Meil molemmil ku on kesätöitä.