Tulipahan tänään yks riitakin aikaan saatua. Sopivasti äitienpäiväks.
En ees tajunnu mistä ne veti herneet nenään. Ois voinu jutella asiasta järkevästi ilman mitään "lähen tästä pöydästä jos ette lopeta".
Puhuttiin vaan kakkupöydässä siitä mitä teen ensvuonna.
Tuli puhetta siitä et jos ens syksyn asutaan jossain kauempana täältä. Ehotin vaan et jos mä sit menisin kuiteski Kuopioon, oisinhan mä muutenkin muuttanu sinne yksin. Eipähän suostunu noi ees keskustelee siitä vaan sano et mun ois helpompi kulkee mukana ja viellä kun yritin perustella kantaani niin äiti sano ton ylläolevan lauseen.
Ihan kiva, mutta tulis kaks liian ratkasevaa ja raskasta muuttoo vuoden sisään täyteen, että en tiiä mis kunnos oisin sen toisenki jälkeen.
En mä sentään mikään helvetin supertyttö oo joka kestäis kaiken sen tuskan ilman sivuoireita.
Eli nyt vaan peukut pystyyn ettei noi ois lähössä minnekkään kauemmaks asumaan.

Yks poika sano et ois tulossa tän kuun lopus käymään täällä päin, ja tietty se siis tarkottaa et me nähtäis.
Eihän me nähä kun enintään kaks kertaa vuodes. Vähä huonoon saumaan tulee vaan sekkii.

Ikävä on jo sulost poikaa. Eilen vähä sitä puhuttii et joko mä tuun taas sille tai se meille.
Mut pitää kattoo.