Vähä kaduttaa et mitä menin lupaamaan tänään. Tai no kadutti jo luupaamis hetkellä.Päivällä siis tuli hätänen viesti et haluisinko/pystysinkö lähtee lauantaina turnaukseen.
Mähän oon lopettanu ja kun lähin niin ei joukkueeseen jäänny kovin montaa pelaajaa. Vaan sillein just ja just.
Ja lauantain jostai syyst niil ei oo tarpeeks pelaajia ja lupauduin niiitten mukaan.

Tuntuu et pettäisin ne jos en lähtis. Tuntu jo kun lopetin et oon pettänyt ne.
Nehän oli jossain vaiheessa melkeinpä kuin perhe, siis silloin kun lentis oli mun elämä. Ja siitä joukkueesta oon saanut ymmärryksen ylittäviä ystäviä.
Mut muuton ja muun takia ne ei oo enää mun elämä. Joukkueesta ei kuulu enää kovin moni mun elämään vahvasti.

Harmittaa vaan kun olin aatellu viettää viikonlopun kaveril tai koton ihan rauhallisesti synttäreistä nauttien ja seuraaval viikol on kolme koetta et niihinki pitäis lukee.
Mut luvattu mikä luvattu ja enää on ongelma et miten pääsen sinne entiselle paikkakunnalle.

Koulussa oli ihan sulonen päivä.
Kevät näkyy mussakin kun oon paljon pirteempi, nauravampi ja avoimempi kuin jossain vaiheessa.
En jaksa murehtia mun murheita. Oon sysänny ne mielestä jonnekkin kauas pois ja toivon ettei ne joku päivä jysähä kerralla mun niskaan, tai no voin yrittää vahvistuu siihen mennessä et sit jaksan kantaa ne kun todellisuuteen tipun.