"En jaksa riidellä enää, voitaisko sopia tää jo tänään, ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään"

Mä en voi ymmärtää tätä tilannetta. Ollaan oltu nyt tasan 5 kk virallisesti yhes ja nyt on jonki asteinen kriisi meneillään. Yllätys, yllätys. Olin toissapäivän sillä yötä ja illalla maattiin vaan sen sängyllä ihan hiljaa. Mä itkin ja en sanonut mitään. Poika oli hiljaa ja kiers kätensä mun ympärille.

En tiiä mitä teen koska se ei uskalla kohdata ongelmia silmästä silmään

Ei me eroomassa olla eikä mikään maailman isoin kriisi oo meneillään, mut tämmöset jutut ei oo ikinä mukavia. Tiiän et se rakastaa mua ja mä sitä ja et se toivois olevansa mun kanssa viellä monen monen vuoden päästä. Mut semmosina päivinä mitä oli eilen ja toissapäivänä miettii vaan miks me ollaan yhessä ku ei tuu mitään. Jossain syväl kyl samal tiedostaa ettei pystyis elää ilman sitä toista ainakaan niin rakastuneena mitä sillon on, mut ei vaan jaksais yrittää. Sit on myös semmosia päiviä joina tuntuu et on maailman onnellisin tyttö ja on ihanaa vaan viettää aikaa toisen kanssa.

Nauttia, naureskella, jutella, haaveilla, rakastua lisää jne.

Ja niistä päivistä saa energiaa elämiseen ja paljon. No mut kai tää meijä tilanne on jo ohi viikon päästä ja sillon ei tarvii mennä nukkumaan itkusta turvonnein silmin. Voi olla ilosin mielin ja nauttia siitä rakkaudesta minkä on saannut osalleen.