http://kynttila.starttis.fi/
En voi kuvitellakkaan kuinka elämä jatkuu eilisen jälkeen normaalisti.
Uhrien vanhemmat, tutut ja ystävät on semmosessa asemassa mitä ei toivois kellekkään.
Varsinkin ampujan perheellä (vanhemmil ja pikkuveljel) elämä ei tuu jatkumaan normaalisti pitkään aikaan.
Kahdeksan ihmistä jotka uskoi unelmiinsa ei enää ole.
En voinnu estää aamulla kyyneleitten tuloa. Koululla pidettiin eka tiedotus tapahtuneesta ja kerrottiin mihin voi ottaa yhteyttä jos on tarvis. Sitten pidettiin hiljanen hetki. En saannu happea vaikka kuinka yritin haukkoa.
Ehkä mä oon sitten vaan tämmösissä tilanteissa niin herkkä ja ihmiset on erilaisia. Mutta mä kun ajattelenki uhrien omaisten tuskaa en voi olla itkemättä.
miks näin piti tapahtua??
En voi kuvitellakkaan kuinka elämä jatkuu eilisen jälkeen normaalisti.
Uhrien vanhemmat, tutut ja ystävät on semmosessa asemassa mitä ei toivois kellekkään.
Varsinkin ampujan perheellä (vanhemmil ja pikkuveljel) elämä ei tuu jatkumaan normaalisti pitkään aikaan.
Kahdeksan ihmistä jotka uskoi unelmiinsa ei enää ole.
En voinnu estää aamulla kyyneleitten tuloa. Koululla pidettiin eka tiedotus tapahtuneesta ja kerrottiin mihin voi ottaa yhteyttä jos on tarvis. Sitten pidettiin hiljanen hetki. En saannu happea vaikka kuinka yritin haukkoa.
Ehkä mä oon sitten vaan tämmösissä tilanteissa niin herkkä ja ihmiset on erilaisia. Mutta mä kun ajattelenki uhrien omaisten tuskaa en voi olla itkemättä.
miks näin piti tapahtua??
Liian monta särkynyttä unelmaa ja ihmistä.
Tuntu oudolta vaan yrittää keskittyä kouluun kun tietää mitä toiset joutuu kokea.
Mä en pystyny hoitaa tätä olankohautuksella. Enkä ymmärtäny miten melkeinpä kaikki oli sillein että ihmisiä kuolee koko ajan yks tapaus muiden joukossa.
Onneksi oli yksi ihana tyttö jota pysty pitää käestä ja jonka kanssa ei tarvinnu alkaa puhumaan mitään turhan päiväsiä.
Ei voikku vaan toivoa että ne ihmiset jaksaa siellä.
Nyt ei oo oikein semmone fiilis et haluisin selitellä eilistä päivää. Mutta siis näin kavereita entiselt paikkakunnalt ja oli ihanaa. Ja tänne on tulossa se yks yöks jossai vaihees.
Ja Pojanki kanssa pystyin puhumaan.
Tuntu oudolta vaan yrittää keskittyä kouluun kun tietää mitä toiset joutuu kokea.
Mä en pystyny hoitaa tätä olankohautuksella. Enkä ymmärtäny miten melkeinpä kaikki oli sillein että ihmisiä kuolee koko ajan yks tapaus muiden joukossa.
Onneksi oli yksi ihana tyttö jota pysty pitää käestä ja jonka kanssa ei tarvinnu alkaa puhumaan mitään turhan päiväsiä.
Ei voikku vaan toivoa että ne ihmiset jaksaa siellä.
Nyt ei oo oikein semmone fiilis et haluisin selitellä eilistä päivää. Mutta siis näin kavereita entiselt paikkakunnalt ja oli ihanaa. Ja tänne on tulossa se yks yöks jossai vaihees.
Ja Pojanki kanssa pystyin puhumaan.
Kommentit