On asioita joista en osaa puhua. Semmosia on aika paljonkin.
Ja välillä mietin miten mä pystyn olla niin paljon äänessä ja huomion keskipisteenä vaikka ei mulla niille oo mitään oikeata asiaa.
Tosin en kyl välittäiskään olla huomion keskipisteen, mut niin on vaan taas päässy käymään.

Eilinen päivä ja sen tunnetilat on semmonen asia josta en pysty puhuu kenellekkään ystävälle tai kaverille kunnolla. En ehkä ikinä.
Pidän liian tiukasti omat asiat ja tunteet itelläni.

Tänäänkin vaikka yritin olla normaali ja jaksaa kaikkee niin se näky ulospäin.
Ja semmosesta mä en tykkää. Multa kysyttiin onko huono päivä. Vastasin jokaiselle että ei väsyttää vaan.
Joillekkin se selitys menee täydestä, ne ei tuhlaa liikaa aikaa mun elämäntilanteen miettimiseen.
Joillekkin taas se ei mee ollenkaan läpi. Ne kysyy lisä kysymyksiä, mut ei se hyödytä en anna niille itestäni paljoakaan.
On ihana et ne välittää, mutten osaa enkä halua avautua.

Eilen itkin itteni uneen. Niin ei tapahu usein.
Tilannetta pahens se et taas eilen illalla/yöllä piettiin Pojan kanssa yhteyttä.
Ois tehny mieli kertoo sille, mutten pystynyt enkä halunnut.
Tiiän vaikka se tuntee mut niin hyvin niin se ei ois ymmärtänyt.
Sillä on kuiteski ollu koko elämä täysin erilaista kun mulla.
Sekin tais olla yks syy miks kiinnostuin.

Koko päivän on ollut semmonen tunne et se saamarin laitos pitäis lakkauttaa.
Otin taas vähän yhteen parin opettajan kanssa. mutten pahasti.
Ärsyttää kun ois vika puolvuotta eessä ja mun motivaatio on jossain ihan muualla.
Huomen on matikan koe enkä ees oo ollu kunnolla viikkoon tunneilla ja näin.
Tiedän et matikas saatan viel pärjätkki kuhan kaavat jaksaisin kerrata tänään.
Siinä ainees ei haittaa se etten tee läksyjä melkeinpä puoleen vuoteen.
Mun vahvimmat aineet on matikka, äikkä ja liikka.
Mut muihin aineisiin mun pitäis jaksaakkin lukea. Enkä yleensä jaksa.

Viikonloppun ois jonkimoiset partyt mun kaveril, mut tässä mielentilassa ei huvittais paskaakaan mennä sinne.
Ja varsinkin kun saisin olla kotona ihan yksin viikonloppuna niin viellä vähemmän.
Tosin se et oisin yksin ei sulje pois sitä mahollisuutta et saattasin jonkun pojan kuttuu käymää, mut muuten oisin yksin.
Pitää kattoo ja miettii, mut nyt on niin epäseurallinen olo kuin on vaan mahollista.