Aurgh. Miks me opiskellaan samassa paikassa? En voi sille mitään etten käyttäydy sen seurassa ihan normaalisti. Tai siis ulkoisesti käyttäydyn, mut sisäl myllertää. Olo tuntu oudolta sen jälkee ku oltii tänää juteltu.

Me ollaan koettu yhessä sen verran niitä ilonhetkiä, et tuntuu jotenki hassulta ajatella et miten kaikki muuttu ja miten mä oon täs tilantees nyt. En seurustele sen kanssa, vaan asun eri miehen kanssa.

Vaikka mulla ei oo enää sitä kohtaan samanlaisia tunteita mitä mulla oli pari vuotta sitten, oon kuiteski sen seurassa hämmentynyt. En oikein tiiä mitä pitäs ajatella.

Meen viellä illasta töihin joten nyt pitäis lukee kokeisiin. Motivaatiota ei vaan oikein löydy.