Mulla on niin huippu kavereita ja ystäviä, mut mä oon semmonen pöhlo ku muutki etten osaa arvostaa sitä niin paljoa ku pitäis. On vaan tottunut et ne on siinä tukena eikä hylkää ja ne on ihan itsestään selvyyksiä, niin sitten unohtaa arvostaa niitä. Mitä jos niitä ei oiskaan? Suoraan sanottuna en tiiä mitä tekisin sillon. Vaikka nyt kesällä en kerenny nähä ku vaan paria kaveria kerran tai kaks, niin kuiteski ties et ne on elämässä mukana ja et ne ei unoha mua. Vietin niin paljon aikaa pojan kanssa ja olin muualla niin siinä se kesä vierähtiki.

Mä en oo mikään kaveririippuvainen sinäänsä, etten joka asiaani kavereille kerro. Nytki meni melkein puolvuot niin en kertonu omia asioitani melkeinpä kellekkään muulle ku pojalle, mut nyt taas oon alkanu vähän avautuu. On kyllä totta ettei kukaan oikein tiiä mitä kaikkea mulle tapahtu kesällä. Jotkut asiat on semmosia joista en mielellään puhu, ja joistain vois tyypit saaha väärän käsityksen. Mut tää kesä oli vaan niin ihana.

Huomen aamulla on heti 9-11 lentistä. Saman tapaset ku harkat, mut sitä pitää yks entinen liigapelaaja. Ja sit iltapäiväl on oikeet harkat. Huomiset harkat aattelin viellä kestää, mut seuraavasta viikosta alkaen piän varmaan pari viikkoa taukoa. Tällein istuessaki tuntee tosi hyvin ettei polvi oo yhtään kunnossa.

Musta muuten tulee varmaan kaikkien vihaama puhelinmyyjä. Mut kai munki pitää rahani tienata jollakin tavalla. Varsinki ku jos oon muuttamas pois nyt seuraavan kesän ja jos lähen sinne interreilaa.

Viikonloppu suunnitelmia mulla ei viellä pahemmin oo. Vähä on pojan kanssa puhuttu et jos lähettäis niitten mökille. Kahestaan tai sit joku iso porukka. Se kyl vaan riippuu et onks sen äitin serkku tulos tänne. Tosi mukava on se tyyppi joka tulis ehkä. Sen koko suku on niin mukava ja oli kiva et ne otti mut sillon kesällä niin hyvin vastaan.

Pojan kanssa everything is fine..