Käytiin saunoo ja muuta mukavaa siellä. Pistin taulun ja mitallit mun uuen huoneen seinälle. Harmittaa ku ei voi täysil iloita tosta asunnosta. Se on meinaan niin ihana ku vaan voi olla. Mut siel asuminen tarkottaa sitä, että joudun olla erossa mulle rakkaimmista ihmisist.

Mut joo ei mun elämä nyt tähä saa loppua. Tai no ei se voikkaan loppua koska kohta aukaa taas uus sivu mun elämäs.

Olin toissa päivän ja yön Pojan luona. Oli vaan niin mahottoman hauskaa ja tuntu ettei saa tarpeeks toisest. Mut sit mä tyhmä taas jotenki onnistuin pilaamaan sen. Ehkä taisin huomaamattani jostain tyhmästä asiasta pahottaa mielen ja muuta pientä. Ku käytiin illal sen kaverin luona ja vietiin auto jonnekki niin siitä astuessani vähän liian ärtyny olin ja paiskasin vaa auton oven kii täysiä. Poika sano ettei mun tarvii riehuu ja kyl se auto vähemmälläki paiskomisel kiinni menee. Ja vaik toi koko juttu on niin älyttömän pieni, niin tässä tilanteessa tommosta ei olis tarvinnu tulla. Muutenkaa ei mee mitenkään maailman parhaiten. Poika vähä epäilee kaikkea ja mäki huomaamattani. Tiedän et se rakastaa mua tiiän et mä rakastan sitä, mut nyt ku toi muutto tulee tähän saumaan niin ei taia meijä suhe innost pomppii. Ollaan puole vuode ajan totuttu näkee monta kertaa viikossa. Ja melkein joka viikko oon ollu sillä yötä. Mut nyt ku meil on muutenki ongelmia ja jos ei nähä niin useesti niin tulee isoja väärinkäsityksiä kaikista jutuista ja näin. No mut kuiteski rakastan sitä.

Täällä on ollu tyypit niin rentoja ja ihania. Oon asunu melkeinpä kymmenel paikkakunnal ja täällä ihmiset on eniten kolahtanu. En ymmärrä miten tuun toimee ilman niitä. Mut kaikkeen tottuu.