Illat on pahimpia. Ylivoimasesti.
Ennen oli helppo kun pysty nukahtaa toisen syliin ja rauhoittaviin huuliin.

Kaikki tuntu sillon sujuvan paljo ilosemmin. Koulu, lentis ja kaikki.
Ja tää kesä varsinki<3
Mut illalla ei pysty unohtamaan sitä kuinka toisen kädet oli ympärillä ja kuinka sulosia hetkiä on saannu viettää.

Miks meijän piti muuttaa?

Onhan täällä paljon hyvääkin. Uusia kavereita jne.
Mut mulle ois kelvannu jos oisin saannu jäähä poikaystävän, parhaan kaverin, lentiksen ja muitten kavereitten luo.
Meitä ei enää oo. Se mun pitäis jo sisäistää