Ulkona oon ollu ja nautiskellu.

Porukat ei jaksa enää pahemmin puuttua mun käytökseen.

Oon miettiny nyt parin päivän aikana et miten voikaan olla semmosia ihmisiä joitten kanssa pystyy jutella vaan niin luontevasti, eikä tarvii varoo omia sanomisiansa.
Sit taas on semmosia ihmisiä joista ei tiiä miten ne suhtautuu asioihin. Niitten reagoinnit vaihtelee päivittäin.
Ei tiiä mistä toinen suuttuu, vaikka ois vaan leikillään sanonut.

Oon ilonen et nyt ainaki vähän aikaa saan viettää aikaa sen kanssa.
Meillä on niin hauskaa yhessä.
En ymmärrä miten se on ollut koko ajan mun lähellä ja oon torjunut sen vaan kerta toisensa jälkeen.
On ollu jätkäl kestämistä, mut oon kyl aika helskutin onnelinen et se on kestänyt.