Tänä aamuna kun poika soitti tuli itku heti. Ikävä iski ihan kunnolla. Yritin ettei poika huomais ja kai se tais onnistuakki.

Halusin vähän ajatuksille tuuletusta, joten lähin sit 20km pyörälenkille ja mieliki piristy siinä samalla.

Jossain vaiheessa kaveriki soitti ja menin sit niitten kanssa ulos. Ne kyseli et miks näytän niin nuutuneelta ja sen pistin vaan väsymyksen piikkiin. En jotenki vaan halunnut puhua siitä.