<3

Aika menee tosi nopeesti enkä ees oikein kerkee tätä päivittelemään.
Päivät menee koulus ja sen jälkeen oon kavereitten tai/ja pojan kanssa. Koko viime viikon olin pojalla yötä ja nytki oon ollut.
Tykkään pojasta päivä päivältä enemmän.
Oon löytänyt jonkun joka pitää mut kasassa. Siinä on tosin se vaara et sillä on valta särkee mut henkisesti. Ja mulla se. Jotenkin tuntuu niin pelottavalta ajatukselta.

Oon taas kipee. Vastahan mä parannuin. Kurkku on nyt niin mukavan kipee ja ääni katoo koko ajan. En siis kouluun lähteny tänään vaan jäin tänne loikoilee kun poika lähti yhentoista aikaan kouluun.

Pojalla oli viimeviikolla kutsunnat ja heinäkuus se sit lähtee armeijaan ja on siel vuoden.
Oon pystynyt alkaa avautumaan sille asioista joista en pysty muille puhumaan. Se on aikaa vievää puuhaa, tuntuu meinaan liian pahalta repiä haavat auki. En voi jättää niitä sisälleni pakko mun on avata ne uudestaan ja purkaa itteeni.