Poika ei tiedä. Mä en tiedä. Sysäsin päätösvallan sille. Sanoin kyllä eka oman mielipiteeni asiasta. Eletään molemmat epätietosuues joka ei tunnu mukavalta. Mut rakkaus ei aina voita. Ei läheskään. Meil ei oo menny hyvin nyt vähää aikaa. Joten meijän pitäis tosissaan panostaa jos aiottais jatkaa. Senki sanoin sille. Ei vaan haluis luopua. Se on liian vaikeeta. Ihmiset kysyy kerroinko Pojalle. Poika on maassa. Sanoo kaikille et paskaa kuuluu. Mä oon maassa ja sanon kaikille ihan kivaa kuuluu. Mun pitäis olla Pojan kaltanen. Sillä on oikee asenne elämään. Mä arvostan sitä ihmisenä niin paljo et huhhuh. Ja mä rakastan sitä ja sen jokasta ärsyttävää piirrettä. Poika: "tää tilanne ei oo yhtään kiva"