GRRRR.. Oli aika täydellistä. Kavereita, poikaystävä ja kivaa tekemistä.
Siinä on ainekset täydelliseen viikonloppuun.
Vasta vähän aikaa sit noi heitti mut kotiin.
Serena oli aika kiva paikka ja sit muuten oltiin vaan kaupungil yötä viettää tai grillaa yhen tutun luona.
Siis hesas yhen kaverin kämpil vietettii yöt ja sit oltiin pyörittiin muutenki serenaa lukuun ottamatta hesas.
Mulla on ikävä sitä paikkaa. Ei mun kyl oo viellä aika muuttaa sinne takas, mut pojalle puhuin vähän sitä et vuoden päästä saatan ottaa siirron sinne kouluun.


Oikeesti mitä enemmän mä poikaa tunnen sitä enempi mä siitä pidän.
Aika menee sen kaa ihan liian nopeeta. Niin kuin äsken tos autos poika sano: "ja taas viikonloppu sit kestiki vaan 3 sekunttia"
Päivisin oltiin aina porukal, mut illal myöhää ja yöl juteltiin taas kaikkia henkilökohtasempia asioita.
Poika taas sitä et mun pitäis oppia luottaa elämään ja asioden kestävyyteen.
Se ei tuu olee helppoo ku ei mun elämäs mikään muu kuin perhe oo ikinä ollu pysyvää.
Kaikki muu on vaihellu. Paikkakunta,, kaverit, kämpät jne..
Mut mä haluun oppia luottaa siihen et tää juttu kestää.
Poika sano et sillä on ainaki semmonen fiilis et se kestäis mua montkymment vuotta jne. Ja sitä et sit ku tää suhde tulee päättyy (mulla on pakkomielle puhua siitä sille paljon koska pelkään sitä) niin ei voi kumpikaan syyttää sitä et ollaan liian pentui jne. Me ollaan tosissaan tässä ja tää on menoa nyt.<3

Huomen pitäis mennä töihin kaheksaa. Eli nyt pitäis mennä nukkuu. Öiit<3