Uniikki yksilö.
Ton sano yks kaveripoika musta tänää ja aika piristävästi sanottu.Ü

Tänään huomasin et on se aika vuodesta et on semmonen tunne et nyt vaan on pakko päästä hesaan tuulettumaan. Kaupunki täynnä ihmisiä ja paikkoja joita mä rakastan.
Ja silloin kun tää tunne iskee se ei hellitä. Se vaan yltyy koko ajan.
Yleensä tämmönen tulee vähintään kaks kertaa vuodesta.
Eli siis ainakin näillä näkymin oon lähös pe hesaa ja oon siel vähintään sen viikon.
Ihanaa nähä mummia, kavereita, isosiskoja jne.
Se on paikka jota vaan rakastan niin paljon. Johtuen ehkä siinä et asuin sielä niin kauan.
Mun pitää maksaa paljo ite vaikka ei oikei rahaakaa oo, mut se on sen arvosta.

Eilinen päivä oli ihan ok. Tosin vähän tylsä.
Tänään taas meni ekat kaks tuntia koulusta kaupal, tupakal ja hengaten.
Tiiän ettei mun pitäis ottaa tosta tapaa meinaan muutenki mun kunto on huonontunu ku en oo harkkoihi pahemmin päässy polven tai kyydin takia.

Käytiin myös tossa vähän aikaa sit hiihtää pikkusiskon kaa joku 4km.
Se oli tän talven eka ja vika hiihtokerta mulle.

Kohta pitäis alkaa lukee mantsaa ku huomen on koe. Vika koe siit tälle vuodelle ja haluun saaha sen kutosen nostettuu vähintää seiskaan.

Yritän oikeesti ja tosissani pysyy kaukana pojista ja toivottavasti tuun onnistuu.
Niistä ei oo välil muuta ku harmia ja kyyneleitä.