Ei vitsi et asiat voi mennä jännästi.
Nojoo kaikki alko siitä kuinka äiti koulun jälkee alko puhumaan siitä yhestä pojasta.
Pojasta joka ahistaa mua paljon, pojasta jolle oon joutunu monesti antaa pakit ja pojasta joka on kuitenkin kaiken tän jälkeen ihan mukava vaikken kellekkään haluu myöntää sitä.
Se vaan puhu siitä kuinka mukava se on jne. Kehu vaan koko ajan.
Mä vaan mumisin takas samal mital.
Kyl se huomas kesäl et me käveltiin sen kanssa käsikädes jne.
Eli se ties et meil oli juttua vaikka en kummemmin kertonukkaa asiasta.
Ja jos äiti jonkun kanssa mun kanssa haluis alkaa seurustelevan niin se ois sen.
Se ei välitä siitä, että meillä on monta vuotta ikäeroa, se meinaan tietää et se ei oo meijän välil ikinä merkinny mitään.
Ja kappas vaan mitä kävi illal. Tää tuli käymää sen pikkuveljen ja kaverisa kanssa meillä.
Varsinaisesti se ei tullu mun takia, mut jos en ois ollu siel niin se ei ois tullu.
En tiiä ymmärtääkö joku.
Äiti ja iskä tuli repii mut sängyst niitten takia kesken päikkäreitten.
Siinä sit jutellessa selvis et ne on lähössä kanarialle tai teneriffalle ja et ne lähtis helsinki-vantaa lentokentän kautta.
Eli siis päätin/ mun puolesta päätettiin et lähen niitten kyydil hesaa.
Illalla sit menin sinne eka pariks tunniks ja joskus ennen yhtä yöllä lähettiin ajaa tänne.
Ahistaa. Sen koko perhe tuntuu tietävän musta kaiken vaikka en ollu ees ennen nähny kun vaan sen yhen pikkuveljen.
Tietysti ne myös ties meijän "jutusta". En haluis sitä jutuks ees sannoo. Olin niin sekavassa mielentilassa siihen aikaan etten pystyny aatella järkevästi.
Varsinki sen nuorempi pikkuveli (17v) tuntu tietävän musta kaiken. Ja se ahisti paljon.
Mun pitäis seurustella sen ikästen kanssa eikä sen vanhimman isoveljen joka on jo 20.
Tuntuu et sen ja mun perhe yrittää sysätä mulle paineita niskaan että olisin se järkevä ja sulonen tyttö minkä ne kuvittelee mun olevan.
Ne haluis et me seurusteltais sen pojan kanssa (20v) ja se poika haluis et me seurusteltais.
No thanks. En oo valmis vakavaan suhteeseen. Ahistaa vaan semmonen, haluun pitää hauskaa ja olla vapaa.
Automatka meni ihan hyvin. Ja kylhän siinä kuudes tunnis kerkes mun harmiks jutellakki kaikenlaista.
Onneks en istunu kun vaan kaks tuntia tän pojan kanssa.
Silloin jo ahisti kun jouduttiin olemaan niin lähekkäin ja kun se puhu kaikenlaista.
Miks sen pitää olla ihastunu tämmöseen paskaan?
Onneks se sit meni rattiin ja pääsin siitäki tilanteesta pois.
Sen pikkuveljet on ihania, koska niitten kanssa mua ei ahista yhtään. Pystyy vaan pitää hauskaa.
Ja sitä mä todellaki haluun.
Joskus kuuden aikaa oltiin lentokentäl ja sanoin niille heipat ja toivotin hyvät matkat ja lähin omal dösäl siskoje luokse.
Tää poika oli tietysti siinäkin tilanteessa et pärjäänks mä varmasti ja muuta paskaa.
Sanoin et tietty pärjään. En meinaan tarvii ihmistä joka suojaa mut kaikelta pahalta ja vaaralta.
Siitä ei mitään hyvää seuraa. Haluun olla itsenäinen ja vahva.
En ymmärrä miten mua ahistaa niin pahasti niin mukava ihminen.
En oo tottunu kohtaa noin isoi tunteita ja asioita. En ymmärrä miksei usko kun sille sanon et oon täys pentu vasta.
Tää vaan sanoo et älä oo lapsellinen.
Mä saan olla lapsellinen ja mun kuuluuki olla lapsellinen, koska oon vasta lapsen iässä.
En halua et mut pakotetaan aikuistumaan liian aikasin.
Aamul sit nukuin tänne tultua pari tuntii ja sit kävin siskoje kaa itikses ja muuta hauskaa.
Ne on vaan niin hassui.<3
Ja tää kaupunki on just sitä mitä rakastan.
Ainii, saatan tulla niitten kyyil takaski seuraavan viikon la..
Nojoo kaikki alko siitä kuinka äiti koulun jälkee alko puhumaan siitä yhestä pojasta.
Pojasta joka ahistaa mua paljon, pojasta jolle oon joutunu monesti antaa pakit ja pojasta joka on kuitenkin kaiken tän jälkeen ihan mukava vaikken kellekkään haluu myöntää sitä.
Se vaan puhu siitä kuinka mukava se on jne. Kehu vaan koko ajan.
Mä vaan mumisin takas samal mital.
Kyl se huomas kesäl et me käveltiin sen kanssa käsikädes jne.
Eli se ties et meil oli juttua vaikka en kummemmin kertonukkaa asiasta.
Ja jos äiti jonkun kanssa mun kanssa haluis alkaa seurustelevan niin se ois sen.
Se ei välitä siitä, että meillä on monta vuotta ikäeroa, se meinaan tietää et se ei oo meijän välil ikinä merkinny mitään.
Ja kappas vaan mitä kävi illal. Tää tuli käymää sen pikkuveljen ja kaverisa kanssa meillä.
Varsinaisesti se ei tullu mun takia, mut jos en ois ollu siel niin se ei ois tullu.
En tiiä ymmärtääkö joku.
Äiti ja iskä tuli repii mut sängyst niitten takia kesken päikkäreitten.
Siinä sit jutellessa selvis et ne on lähössä kanarialle tai teneriffalle ja et ne lähtis helsinki-vantaa lentokentän kautta.
Eli siis päätin/ mun puolesta päätettiin et lähen niitten kyydil hesaa.
Illalla sit menin sinne eka pariks tunniks ja joskus ennen yhtä yöllä lähettiin ajaa tänne.
Ahistaa. Sen koko perhe tuntuu tietävän musta kaiken vaikka en ollu ees ennen nähny kun vaan sen yhen pikkuveljen.
Tietysti ne myös ties meijän "jutusta". En haluis sitä jutuks ees sannoo. Olin niin sekavassa mielentilassa siihen aikaan etten pystyny aatella järkevästi.
Varsinki sen nuorempi pikkuveli (17v) tuntu tietävän musta kaiken. Ja se ahisti paljon.
Mun pitäis seurustella sen ikästen kanssa eikä sen vanhimman isoveljen joka on jo 20.
Tuntuu et sen ja mun perhe yrittää sysätä mulle paineita niskaan että olisin se järkevä ja sulonen tyttö minkä ne kuvittelee mun olevan.
Ne haluis et me seurusteltais sen pojan kanssa (20v) ja se poika haluis et me seurusteltais.
No thanks. En oo valmis vakavaan suhteeseen. Ahistaa vaan semmonen, haluun pitää hauskaa ja olla vapaa.
Automatka meni ihan hyvin. Ja kylhän siinä kuudes tunnis kerkes mun harmiks jutellakki kaikenlaista.
Onneks en istunu kun vaan kaks tuntia tän pojan kanssa.
Silloin jo ahisti kun jouduttiin olemaan niin lähekkäin ja kun se puhu kaikenlaista.
Miks sen pitää olla ihastunu tämmöseen paskaan?
Onneks se sit meni rattiin ja pääsin siitäki tilanteesta pois.
Sen pikkuveljet on ihania, koska niitten kanssa mua ei ahista yhtään. Pystyy vaan pitää hauskaa.
Ja sitä mä todellaki haluun.
Joskus kuuden aikaa oltiin lentokentäl ja sanoin niille heipat ja toivotin hyvät matkat ja lähin omal dösäl siskoje luokse.
Tää poika oli tietysti siinäkin tilanteessa et pärjäänks mä varmasti ja muuta paskaa.
Sanoin et tietty pärjään. En meinaan tarvii ihmistä joka suojaa mut kaikelta pahalta ja vaaralta.
Siitä ei mitään hyvää seuraa. Haluun olla itsenäinen ja vahva.
En ymmärrä miten mua ahistaa niin pahasti niin mukava ihminen.
En oo tottunu kohtaa noin isoi tunteita ja asioita. En ymmärrä miksei usko kun sille sanon et oon täys pentu vasta.
Tää vaan sanoo et älä oo lapsellinen.
Mä saan olla lapsellinen ja mun kuuluuki olla lapsellinen, koska oon vasta lapsen iässä.
En halua et mut pakotetaan aikuistumaan liian aikasin.
Aamul sit nukuin tänne tultua pari tuntii ja sit kävin siskoje kaa itikses ja muuta hauskaa.
Ne on vaan niin hassui.<3
Ja tää kaupunki on just sitä mitä rakastan.
Ainii, saatan tulla niitten kyyil takaski seuraavan viikon la..
Kommentit