Aurinko paistaa ihanasti tähän sängylle, ulkoota kuuluu lasten kiljuntaa ja liikenteen suhinaa.
Koulu alkaa vasta yhen jälkeen eli saan nauttii tästä fiiliksestä vielä jokusen tunnin.

Olin viikonlopun käymässä yhen kaverin luona ja oli kiva nähä pitkästä aikaa. On ikävä niitä ympyröitä sielä, mut en kyl kadu sitä päätöstä etten sinne lähteny.

Ollaan puhuttu ihan jonki verran pojan kanssa et muutetaan yhtee jossai vaihees. Mut mehä asutaan jo epävirallisesti. Ja hyvin on sujunut.

En ymmärrä miten voi olla näin tyytyväinen elämäänsä.