Tänään oli ihan ilonen päivä, tosin jossain vaihees alko jo tylsistyttää se auringon otto ja paskan jauhaminen.
Eli joo lepposii nää viimeset päivät peruskouluu.
Oikeestaan iloseks päivön teki sen et sain koulus juteltua ihan kunnolla yhen kaveripojan kanssa eikä se vaikuttanu enää niin suuttuneelta.
Enkä ees tajuu mistä se suuttu. Kai mullaki saa olla oma elämä? Mut siis joo se on kohdellu mua vajaan kuukauden ihan kuin mulla ei ois mitään merkitystä sen elämässä ja sanonu mulle asioita joista oon pahottanu mieleni. Tosin en sitä sille missään nimes oo näyttäny vaan näytelly taas perus minää et mua ei satuta mikään eikä kukaan tyyppi voi hetkauttaa mun tunteit sen pahemmin.
Asia jonka takii se alko käyttäytyy noin on ihan mitätön.
Jätkä sai kuulla et seurustelen (tosin en tiiä mistä kun en pahemmin oo siitä täällä kertoillu tyypeille) ja se oikeutti sen mielest muka tohon käytökseen.
Olin pitäny sitä vaan ihan hyvänä kaverina, meil oli hauskaa yhessä ja näin ja kylhän jotkut luuli et seurustellaan, tosin en tiiä et miks kun ei meillä ees ollut mitään fyysistä juttuu viihdyttiin vaan toisten seurassa.
En tiiä. Ehkä päättelin sen sanoista et se ois kiinnostunut mut suljin sen vaihtoehdon mielestäni heti kun se sinne pääs. Taishan se sit olla.
Mut hyvä et nyt saatiin puhuttuu kaikkee ettei kesälomalle jääny paha maku siitä. En meinaan tuu näkee sitä enää kovin usein.