Aloin tänää vaan miettii et mikä mun osa perheessä on. Ja se on kunnon isosiskon ja kakkos äitin rooli. Tänäänki ku tulin koulusta niin meni ekat pari tuntia kun siivoilin ja laitoin ruokaa. Koska äiti ja iskä on paljo pois kotoota mun tehtäväks jää huolehtia pikkusiskoista. Vaikka en niitä joudu koko ajan vahtaamaan niin silmällä pitää ainaki. Ja mä oon se jolle äiti ja iskä kertoo tärkeät asiat ensiksi. Koska mun oletetaan suhtautuvan asioihin sillein miten aikuinen suhtautuu. Ja niin suhtaudunki. Ja sitten kun asia kerrotaan myöhemmin pikkusiskoille (niit on 3) niin mä näytän esimerkkiä sillä etten vauhkoonnu vaan yritän saada siskotki ymmärtämään mikä on oikea ratkasu ja miks. Näin on muuttojenki suhteen. Mulle eka kerrotaan jonki verran aikasemmi muutosta ja mun pitäis suhtautua asioihin iisisti ja niin suhtaudunki.

Mut mitä jos mä oon ottamassa aikuisten ajatusmaailman liian nuorena? Vaikka meen miten ja missä meen niin musta on muokattu vahva. Ihmiset olettaa mun kestävän yllättävän paljon. Entä jos en enää jaksaiskaa kestää? Äiti puhu sillon viikko sit et saattaa olla taas muutto eessä. Vaikka vasta kuukaus sit muutettiin, niin saatetaan tän vuoden sisäl muuttaa uudestaan. Rakastan niin helposti. Ja taas oon rakastunu näihin ihmisiin täällä. Mulla on mahottaman hauskaa vaikka välillä on ikävä toisel paikkakunnal asuviaki kavereita. Ehkä en jaksa kestää enää uutta muuttoa ihan heti.

Tänään oli hirmu hassun hauska päivä. Repeiltiin joka asialle. Nää on vaan myös niin ihania<3 vaikka joskus yllättääkin sietämätön ikävä aalto.

Vuoden päästä oon kuiteski pois täältä. Ehkä englannissa ehkä jollain muulla paikkakunnal opiskelee. Mut kuiteski haluisin nauttii tästä puolesta vuodesta täällä ja nyt.