Milloin tulee taas se totaalinen murtuminen? Mä pelkään sitä et oon niin onnellinen. En kyllä mieti sitä usein, mutta joskus joo. Ja silloin kun  mietin niin en saa sitä ajatusta kovin helposti pois päästäni.

Juhannuksen vietto meni kavereitten kanssa. Enimmäkseen pojan ja sen kavereitten kanssa, mut osan mä niistä tunnen jo ennestään kunnolla ja niihin loppuihin oon nyt parin kuukauden aikana tutustunut.
Juotiin just sopivasti. Vähä on joitai hämärii muistikuvii viesteistä mitä oon ihmisille lähettänyt, ja joistain tapahtumista, mut muuten muistan kaiken. Hauskaa oli kyllä todellaki! :)

Lauantaina mentiin pojan kaa sit kuopioon siihen aikoihin ku se uskals lähtee ajelemaan.
Ja siellä olinki sit tähän päivää saakka. Maanantaina ja tiistaina vahin soulmaten kanssa niitä lapsia siel kuopios ja niitten välisen yön olin siellä. Tiistaina sit taas pojalle.
Käytiin ma soulmaten kanssa kattoo sinkkuelämää ja oli ihan hyvä. Loppuilta oltiin vaan kaupungilla pojan ja sen kavereitten kanssa.
Muu viikko sit vaan pojan luona meni ja ehkä oli sulosinta<3

Tänään oli vaikeeta lähtee pojan sylistä pois. Porukat vaan oli jo niin vihasia et joskus ees kotiin.
Lauantainahan me nähään sit taas ku yhel kaveril on juhlat. Taitaa tulla hauskaa. Juomaa ja hyvää seuraa nam.

Sähköpostiin oli tullut viesti et ne on ottanut sen mun asuntohakemuksen käsittelyyn.

Illalla ois tarkotus mennä pelaa lentistä kavereitten kanssa, mut pitää kattoo et salliiko sää.
Ois kiva mennä kun suurinta osaa niistä en oo nähny nyt melkein kuukauteen.