Tämmöstä lepposta outoa elämää johon en oo tottunu viime aikoin. Ja nyt en tiiä mitä teksisin. Kirjan oon lukenu ja toista alotin. Sitten siskon kaa oon viettäny aikaa. Ku se on käymässä. Varmaan lähe parin viikon päästä sinne niitten luo hesaan. Syysloma viikon oon siel ja sit sen jälkesen viikon ku on tettiä. Ei kyl oo viellä ihan varmaa se. Asiasta on kyl sovittu, mut allekirjotukset puuttuu. Ja ilman niitä en pääse lähtee.

Mun perhe ja siskot ei oo perillä erosta. Joten ne olettaa meijän viel seurustelevan. Enkä usko pojan perheenkän tietävän. Varmaan pojan on aika vaikee niille kertookki, koska ne oli ihan siinä uskossa et me molemmat ollaan löyetty jo näin nuorena Se Oikea.

Mutten jaksa nyt miettiä tommosia juttuja. Koska näin on hyvä. Ujon suukon antanut poikaki tuli mun elämään seurustelun loppu aikoina liian vahvasti. Vaikka en sitä halunnu/haluais vielläkään myöntää. Etin siitä jonkilaista turvaa ja luotto ihmistä. Semmonen se onkin ollu mulle pari vuotta, mut nyt viellä vahvemmin. Ja tää poika eilen kysy että millon nähtäis. Sanoin et seuraavana vkl ehkä vois. Pitäis saaha senkin kanssa puhuttua ihan kunnolla kaikista asioista.Vaikeet se kyl tulee olemaan. Mut se myös antais vähä suuntaa tässä tilanteessa.

Nyt on jotenki tosi rauhallinne olo kaikkien asioiden suhteen