Mitä osaan sanoo? Tuntuu nyt et oon tyttö ilman määränpäätä ja tyttö jolla ei oo ketään johon tarttua.

HITTO EI KETÄÄN, MUT SAMAL MONTA. PAINUKAA KAIKKI POJAT JONNEKKI KAUAS.

Tää päivä päätty siihen et kävelin keskustan katuja tietämättä mihin meen. Lauttasaaren sillan kohalla lähetin viestin: "ehkä haluisin aika paljonki sun luo". Miks mun piti toiki sanoa? Vaikka se lupailee mulle kuun taivaalta niin en tuu ikinä saamaan sitä. Nousin vaan illalla ratikkaan ja jäin pois. Nousin uuteen ja ihmettelin missä oon. Olo oli henkisesti ja fyysisesti ihan sama. Olin eksyssissä.

Pistin vaan musiikin kovemmalle ja sit tuli biisi joka kuvas ihan täydellisesti mun ja Pojan suhetta. Siinä ei ollu yhtään sanoja mut se musiikki eteni ihan niinku meijän suhe sillon. Oli pakko kuunnella se biisi loppuun, koska halusin tietää miten meijän suhe päätty sen biisin mukaan. Sen mukaan se päätty onnellisesti. Tai jatku loputtomiin. Jäi arvailujen varaan. Tuli mieleen kaikki meijän hyvät ja huonot hetket mielee sen biisin mukana. Koin 7 minuutissa melkein kokonaisen vuoden. Tuntu hassulle. Ja nyt taas näyttää ettei tähän tuu sittenkää helpotusta. Se ei osaa lopettaa. Olin jo ihan onnessani ku ei oltu pariin viikko pietty yhteyt. Aattelin et se onnistuu et unohetaan rakkaus ja alan kattelee ton toisen kaa jolle lähetin tänää sen viestin. Mut ei. Tää otti taas eilen yhteyttä. Ja sano pelkäävänsä et oon löytäny jonkun. Ja voi arvatakki kuinka totuuden mukasesti osasin vastata. paskan paska. Tyhmä tyttö ota järki käteen. Ei se tulis ikin toimii.

Joo no mut oli täs päiväs hyvääki enne ku toi ilta angsti alko. Näin yht kaverii ja oli kivaa. Sen kaa meni pari tuntii ja sit siel mummille<3 tosin mummilla jo se angsti alko ku alko vaan itkettää ku näki ettei se enää ikinä tuu olee se mummi joka mökil pistää puutarhan kuntoo ja paistaa lettui.