http://photo.net/photodb/photo-of-the-week/  <-------- yks ihanimmista sivuista mitä tiiän! Käykää kattomas. Niin kauniita ja ajatuksia herättäviä kuvia siellä.

Tiistaiks on varattu mulle nyt yksityiselle aika. Ei tää polvi meinaan kestä ilman kipua enää mitään muuta ku kävelemistä. Jos tää on semmonen vamma et mun täytyy pitää taukoo urheilust niin tuntuu etten kestä. Mä vaan oon semmonen ihminen et saan elinvoimaa liikunnasta ja rakastan sitä omalla tavallani. Vaikka ei aina rankkojen treenien jälkeen olo oo mikään hirmu energinen niin ei se mitään. Mä vaan rakastan semmosta. 

Harmittaa vaan tosi paljo et tää mun juttu on tullu just tähän saumaan. Meillä ei oo yhtään ylimäärästä rahaa ja yksityisellä käynti maksaa enemmän ku meil ois varaa. Ja muuttoki ku on tulossa niin ei tosiaan oo liikaa rahaa. Saatatte ihmetellä miks sitten meen yksityiselle enkä kunnan, mut meillä on omat syyt miksen mee kunnan. Ja vakuutus maksaa ne lääkärikustannukset takas meille, mut viiveel. Saattaa olla et vasta ennen joulua rapsahtaa ne rahat tilille ja siihen saakka ollaan taas normaalia tiukemmalla. Se magneettikuvauski imi sillon hirmusesti rahaa. En haluis olla vaivaks.

Vähä otettiin tänää koulus yhteen Pojan kaa muttei liian pahasti. Harmittaa, itkettää, suututtaa. Miks kaikki ei voi olla samalla tavalla ku pari kuukaut sit? Tiiän et se välittää, tiiän et se rakastaa, niin usein sen mulle sanoo ja näyttää. Mut tiiän myös et kaikki ei oo hyvin meijän välillä. Uskoisin et tää vaihe ei tunnu siitäkään yhtään kivalle. Tuntuu vaan välillä ettei kommunikointi toimi ja tulee vaan väärinkäsityksiä koko ajan. No muuton jälkeen pystytään viettää aikaa enemmän yhessä ja kai se siitä jossain vaihees sutviutuu. Toivotaan niin.