"Entä jos en ookkaan varma vielä, valmis rauhoittumaan
en osaa seistä paikoillaan, entä jos en ookkaan sillä tiellä enkä kulje suuntaan, jota multa odotetaan, entä jos en ookkaan varma vielä valmis rauhoittumaan on helppo olla irrallaan, irrallaan."
Oon ollu vaan menossa ja oon viellä sekavammassa tilassa.
Ke siis oli juhlat ja ne meni kivasti.
Sieltä sit kaverille ja vietettiin kolmestaan hassua iltaa punaviinin kera. Tykkään niist tytöist.<3 Jäin sinne yöks ja sit to käytiin entisel paikkakunnal pelis ja menin kotii siks yöks.
Pe sit lähin yhelle mökille. Entiselle paikkakunnalle. Olin siellä sen yön. Oli niin hurjan hauskaa. Mä en taida ikinä kasvaa aikuiseks ja naiseks.
Vietettiin poikien kanssa aikaa ja oli ihana nähä pari kymppiset pojat hassuttelemas jne.
Sielä oli se poika jolle oon niin monta selitystä velkaa. Se halus et me mentäis ulos juttelemaan kunnolla ja näin. Sanoin sille et päätä särkee mennään myöhemmin. Heti sen jälkee katosin yläkertaan muitten poikien luo hassuttelee ja riehuu, niin se tais tajuta etten halua puhua siitä. Asia on miten on.
Viimestään siinä vaihees se tajus ku oltiin kahestaan yhen pojan kanssa makaa yhes huonees patjoil ja hassuttelemas. Tää poika oli nuorimmast pääst. Täyttää kuukaue pääst 18.
Miksen mäki jo vois täyttää?
En antanu sit koko iltan ja yön sille mitään selitystä.
Joskus kolmen aikaa mäki menin jollekki sohvalle nukkuu.
Eilen sit tulin joskus viide aikaa takas tänne ja menin kaverille.
Siel oli pari tyyppii ja ilta ja yö meni ihan hassun rattosasti, mut ihana olla taas koton ja levätä.
Flunssa on kyl iskemäs päälle. Tuntuu et on pahin flunssa moneen vuotee.
Sain tänään tietää et Poika on hakemassa samaan kouluun ja samalle linjalle kuin mä. Tai no se ei oo sinällään ihme, koska sillon kun suunniteltiin yhteist tulevaisuutta niin oli aika varmaa et mentäis samaan kouluun jne, mut kuiteski kun sain nyt tietää sen niin järkytyin pikkasen ja tuli mieleen et tuunko mä kestää tai me molemmat kestää paria vuotta samassa paikassa.
Vaikeet se ainaki tulee olemaan. Meillä on ihan liikaa yhteisiä muistoja, ja muisto siitä et meijän suhteen loppuminen ei johtunut jommankumman kiinnostuksen lopahtimesta vaan ihan muista seikoist, on liian raskas ainakin mulle.
Niin täydellinen vajaa vuos oli.
en osaa seistä paikoillaan, entä jos en ookkaan sillä tiellä enkä kulje suuntaan, jota multa odotetaan, entä jos en ookkaan varma vielä valmis rauhoittumaan on helppo olla irrallaan, irrallaan."
Oon ollu vaan menossa ja oon viellä sekavammassa tilassa.
Ke siis oli juhlat ja ne meni kivasti.
Sieltä sit kaverille ja vietettiin kolmestaan hassua iltaa punaviinin kera. Tykkään niist tytöist.<3 Jäin sinne yöks ja sit to käytiin entisel paikkakunnal pelis ja menin kotii siks yöks.
Pe sit lähin yhelle mökille. Entiselle paikkakunnalle. Olin siellä sen yön. Oli niin hurjan hauskaa. Mä en taida ikinä kasvaa aikuiseks ja naiseks.
Vietettiin poikien kanssa aikaa ja oli ihana nähä pari kymppiset pojat hassuttelemas jne.
Sielä oli se poika jolle oon niin monta selitystä velkaa. Se halus et me mentäis ulos juttelemaan kunnolla ja näin. Sanoin sille et päätä särkee mennään myöhemmin. Heti sen jälkee katosin yläkertaan muitten poikien luo hassuttelee ja riehuu, niin se tais tajuta etten halua puhua siitä. Asia on miten on.
Viimestään siinä vaihees se tajus ku oltiin kahestaan yhen pojan kanssa makaa yhes huonees patjoil ja hassuttelemas. Tää poika oli nuorimmast pääst. Täyttää kuukaue pääst 18.
Miksen mäki jo vois täyttää?
En antanu sit koko iltan ja yön sille mitään selitystä.
Joskus kolmen aikaa mäki menin jollekki sohvalle nukkuu.
Eilen sit tulin joskus viide aikaa takas tänne ja menin kaverille.
Siel oli pari tyyppii ja ilta ja yö meni ihan hassun rattosasti, mut ihana olla taas koton ja levätä.
Flunssa on kyl iskemäs päälle. Tuntuu et on pahin flunssa moneen vuotee.
Sain tänään tietää et Poika on hakemassa samaan kouluun ja samalle linjalle kuin mä. Tai no se ei oo sinällään ihme, koska sillon kun suunniteltiin yhteist tulevaisuutta niin oli aika varmaa et mentäis samaan kouluun jne, mut kuiteski kun sain nyt tietää sen niin järkytyin pikkasen ja tuli mieleen et tuunko mä kestää tai me molemmat kestää paria vuotta samassa paikassa.
Vaikeet se ainaki tulee olemaan. Meillä on ihan liikaa yhteisiä muistoja, ja muisto siitä et meijän suhteen loppuminen ei johtunut jommankumman kiinnostuksen lopahtimesta vaan ihan muista seikoist, on liian raskas ainakin mulle.
Niin täydellinen vajaa vuos oli.
Kommentit