Tuntuu nykyään, et päästän aika vaikeesti ihmisiä lähelle mua. En tiiä tuntuu ettei musta oo nyt sitomaan mitään kunnon ystävyyssuhteen kaltasta.
Poika on lähellä mua. Se tietää musta nykyään eniten. Sen kanssa yritetään jakaa mahollisimman paljon asiota. Sen mukaan miltä aina tuntuu. Molemmilla on paljon kipeitä asioita joista puhuminen vie aikaa.

Oon nyt kotona käymässä ja ihan lepposta on pikkusiskojen kanssa. Mun tokal oleva pikkusisko on yks neljästä ihmisestä jotka on mulle tärkeimmät ikinä. Tuntuu et voisin tehä sen vuoks mitä vaan. Oli niin ihana tunne kun se tuli mua vastaan ja juos käet levällä mun luo. Rakastan sitä.