Jotkut kaverit on pettyneitä mun valintoihin tällä hetkellä. Vaikka ne onkin sulosen ihania niin en mä niitä varten elä.
En oo tottunu semmoseen et tekisin asioita siks vaan kun muut tekee.
Teen asioita joita haluan ite tehä.
Se et muutan syksyl todennäkösesti taas semmoselle paikkakunnalle jossa en oo ennen asunut on mun oma päätös. Enkä aio muuttaa sitä vaikka noi haluiski.
Oonhan mä ennenkin pärjänny ja tuun toivonmukaa tulevaisuudessaki pärjäämään.

Tänää terkkari soitti luokkaa ja kuttu mut sen luo.
Heti kun tulin ovesta sisään niin se sano et näytämpä mä kalpeelta.
Se vaan sen mun hemoglobiinin perään taas huolehti. Selitti jotain anemiasta ja lisätutkimuksista.
Se sit mittas mun heboglobiinin taas ja se oli vähä menny parempaan suuntaa, mut ei se ollu viel tyytyväine.
Sano et jos jaksasin ottaa viel kuukaude tehokuurin ja sit alkais varmaa olla aika kohillaan ja jos ei niin sit tutkimuksii.