Nonii. Se sit kysy eilen illalla mua ulos.

En tiiä et oliks se rehvi kysymys. Kaippa varmaan. Mikäs muukaan tässä tilanteessa?
Vastasin vähän kierrellen, koska en itekkään tiiä mikä ois parasta oman itteni hyväks. En meinaan saattais kestää kaikkea sitä paskaa joka kaatuis mun niskaan tai muistuis mieleen.
Joten sanoin etten tiiä et hyödyttäiskö se mitään miejän välillä, ei meistä varmaan kuiteskaa tulis ikinä yhtä läheisiä mitä oltiin viimekesänä.
Siihen se vaan sano et viime kesä kyl muistuu aika usein sen mieleen.
Sanoin vaa et mjaa ja se sano et voisin miettii viel.

Viime yö oli tosi levoton. En saannu unta ja mietin kaikkea liian vakavaa jos niin voi sanoo.
Jossain vaiheessa taisin herätä siihen kun polvea vihlo paljon. Yritin määrittää sitä kuinka paljon ja päädyin siihen et joko niin paljo et kohta ei jaksa tai sit niin vähä et kuvittelen vaan.
Tänään söin mun kaks viimestä kipulääkettä.
Kohta on jo menny se kuukaus viime lääkäri käynnist niin pitäis varmaan ottaa yhteyttä siihen.

Siivosin ja järjestelin nyt aamulla joku kolmisen tuntia eikä semmonen pieni liikekkään tuntunu hyvältä.
No mikäs siinä..

Huomen äikän koe ja pitäis lukkee. Lentikseenki aion mennä huomenna tilanteest huolimat.

Alkaa ottaa pattiin jo kun kaikilla hormonit hyrrää ja koko ajan syntyy vaan uusia pareja.
Ärsyttää myös se kun en saa yhen ihmisen hymyä pois mun mielestä, vaikken haluiskaan olla kenestäkään riippuvainen, varsinkaan kestään pojasta.