Jeejee.
Tää viikko meni niitä pentuja vahtiessa soulmaten kanssa. Välillä meni hermot niihin ku ne on niin lellittyjä, mut kyl ne siitä sit alko uskoo et meitä kannattaa totella. Ja ei se ees niin rankkaa oo ku samal saa soulmaten kanssa kaikkea jutella ja nauraa.<3
Eilen vähä ajeltiin soulmaten ja yhen muun kaa pärril ja menin nurin. Silloin nauratti nyt ei enää niin hirveesti. :D
Joka paikka ruhjeilla ja kädessä vähintään hiusmurtuma. Kipulääkkeitä oon syöny paljo, mut ei nekää auta. Käteen sattuu pirusti vaikka mitää en tekis.
Tossa pari tuntii sit käytiin päivystykses ku äiti sai tietää et mitä on tapahtunu. Siellä ne kysy et miks en eilen ollu tullut. Ja se kysymys tuli joka välissä. Sano et mut ois eile lähetetty suoraa Kyssii mut nyt ei enää mitää järkee ku on myöhä ja huomen sit meen tänne omalle paikkakunnalle röngtenii.
Totes se mieslääkäri et mulla on näköjään aika kova kipukynnys ku hymyilen kui hangonkeksi vaikka käsi on ihan luonnoton. Mitä muutakaa ois voinu tehä ku sen näkönen lääkäri oli?

Vkl:uks mun ois ollu tarkotus mennä pojalle mut porukat tyrmäs sen nii poika päätti et se ei jaksa oottaa juhannukseen vaan tulee tänne. Eli huomen sitä nään.<3
Aika vaikeeta on tää kaikki tämmönen et ei pysty nähä sillo kun haluu, mut huomenna tai parin päivän päästä sen näkee et tuleeko tilanne muuttumaan. Eli et saanko opiskelupaikan kuopiosta.
Poika jännittää sitä varmaan yhtä paljon kuin mä. Aika paljon se myös pelkää sitä jos en saa ja niin mäki.