Ihme olo etten pystyis unohtaa sitä kaikkee.
Ikävä ei oo enää pelkästään henkistä vaan se alkaa tuntuu fyysisenä ahdistuksena.
Henki ei kulje kunnolla ja alkaa oksettaa.
Nähtiin aamul ex:sän kanssa ja juteltiin.
Sen sanat ja katseet sai hirmu ahistuksen aikaseks. Miksei se toimi enää?
Meijän suhteen takia en pysty muodostaa uusia.
Se sattu syksyl liikaa kun tajuttiin ettei se tuu toimimaan mun muuton ja muun takia.
Ois helppoo jos se ei välittäis ja jos mä en enää välittäis.
Pe kun menin entiselle paikkakunnalle niin yks toinen poika heti kun huomas mut tuli ihanasti halaamaan ja jutteli paljon.
Senkään kanssa en uskaltais koittaa. Meijän erotessa sattuis ja exää sattuis paljon jos alkaisin seurustelemaan, niin kuin muakin sattuis jos saisin tietää ettei se piäkkään musta enää ja jos se alkais seurustelemaan jonkun kanssa.
Tiedän me ollaan liikaa kiinni toisissamme vaikkei seurustellakkaan enää.
Harkkojen jälkee menin kaverille ja olin siel sit tähän päivää saakka.
Meillä oli tosi sulosta ja näin.<3
Tänään sit aamul "myöhästyin" dösäst enkä voinu tulla tänne.
Menin entiseen kouluun pariks tunniks ja sielä oli myös paljon ihania ihmisiä joita oli ihana nähhä.
Lähin vasta kahentoist jälkee busal tänne ja menin kaheks vikaks tunniks kouluu.
Tyypit vaa kysy oliko normaalia pahempi krapula etten aikasemmi jaksanu tänne lähtee.
Vaikka olin vaan pari tuntii koulussa niin oli ihan mukavaa. Pojil oli tyhmiä juttuja.
Tosin yks mun kaveripoika kysy et näinkö exää jne. Se on siis myös sen kaveri. Ja se kysy siitä niin että muutki kiinostu siitä asiasta. Ei kovinkaa moni ollu aikasemmin tienny et kun muutin tänne mulla jäi poika sinne.
Alko vaan itkettää, kun jouduin puhua siitä vähän (en tosiaankaan pystyny paljoa puhumaan siitä enkä ois halunnukkaan).
En antanu itteni itkeä, niinkuin en ikinä muitten nähden.
Kuitenkin yks huomas mun pahanolon, oli ihana kun se halas ja oli lähellä.
Tos vähän aikaa sitten yks sulonen poika jota näin aamul lähetti viestii ja sano et oli tosi jännä nähä mua ja kaikkee se alko lepertelee.
En halua et se alkais ehottelemaan jotain. Ei se meillä kuiteskaan johtais mihinkään vahvaan.
Ikävä ei oo enää pelkästään henkistä vaan se alkaa tuntuu fyysisenä ahdistuksena.
Henki ei kulje kunnolla ja alkaa oksettaa.
Nähtiin aamul ex:sän kanssa ja juteltiin.
Sen sanat ja katseet sai hirmu ahistuksen aikaseks. Miksei se toimi enää?
Meijän suhteen takia en pysty muodostaa uusia.
Se sattu syksyl liikaa kun tajuttiin ettei se tuu toimimaan mun muuton ja muun takia.
Ois helppoo jos se ei välittäis ja jos mä en enää välittäis.
Pe kun menin entiselle paikkakunnalle niin yks toinen poika heti kun huomas mut tuli ihanasti halaamaan ja jutteli paljon.
Senkään kanssa en uskaltais koittaa. Meijän erotessa sattuis ja exää sattuis paljon jos alkaisin seurustelemaan, niin kuin muakin sattuis jos saisin tietää ettei se piäkkään musta enää ja jos se alkais seurustelemaan jonkun kanssa.
Tiedän me ollaan liikaa kiinni toisissamme vaikkei seurustellakkaan enää.
Harkkojen jälkee menin kaverille ja olin siel sit tähän päivää saakka.
Meillä oli tosi sulosta ja näin.<3
Tänään sit aamul "myöhästyin" dösäst enkä voinu tulla tänne.
Menin entiseen kouluun pariks tunniks ja sielä oli myös paljon ihania ihmisiä joita oli ihana nähhä.
Lähin vasta kahentoist jälkee busal tänne ja menin kaheks vikaks tunniks kouluu.
Tyypit vaa kysy oliko normaalia pahempi krapula etten aikasemmi jaksanu tänne lähtee.
Vaikka olin vaan pari tuntii koulussa niin oli ihan mukavaa. Pojil oli tyhmiä juttuja.
Tosin yks mun kaveripoika kysy et näinkö exää jne. Se on siis myös sen kaveri. Ja se kysy siitä niin että muutki kiinostu siitä asiasta. Ei kovinkaa moni ollu aikasemmin tienny et kun muutin tänne mulla jäi poika sinne.
Alko vaan itkettää, kun jouduin puhua siitä vähän (en tosiaankaan pystyny paljoa puhumaan siitä enkä ois halunnukkaan).
En antanu itteni itkeä, niinkuin en ikinä muitten nähden.
Kuitenkin yks huomas mun pahanolon, oli ihana kun se halas ja oli lähellä.
Tos vähän aikaa sitten yks sulonen poika jota näin aamul lähetti viestii ja sano et oli tosi jännä nähä mua ja kaikkee se alko lepertelee.
En halua et se alkais ehottelemaan jotain. Ei se meillä kuiteskaan johtais mihinkään vahvaan.
Kommentit