Hirmu jännä ja tyhjä olo. Tässäkö tää mun elämä sit on? Taas vajaan vuoden pääst on uudet kuviot ja kaverit opiskelemaan lähettyäni.
Ja jos oikein jännä tuuri käy tullaan opiskelee Pojan kans samas koulus. Jos en siis pääse sinne urheiluopistoon.

Nyt on kyl sinääns hassu olo. Juteltiin yhen pojan kanssa siis poikaa edeltävän pojan kanssa kuinka olin sillo pienempänä iha varma et mennää naimisii jne ja seuraavana päivänä olinki jo ihan varma ettei mul ois ikinä ollu tunteit sitä kohtaan.
Se on ollu mulle pari vuotta tosi läheinen ystävä. Joskus melkeinpä parhaimmasta päästä. Sen kanssa pystytään puhuu kaikesta.
Se ymmärtää jos puhun sille poika jutuistani ja mä ymmärrän jos se puhuu omista tyttökuvioista.
Hirveesti en muille puhu niist asioista.
Ja mä luotan siihen täysin. Ehkö kahtee ihmiseen luotan kunnol.
En oo ikin kuullu et juttui mitä oon kertonu sille ois lähteny levii eteenpäin.
Se on tärkee. mut vaan kaveri<3