Oon jo osa tätä paikkaa ja se mua. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Hassuja ollaan vaan puhuttu koulus ja muual.Ü

Mä vaan oon miettiny taas kaikkea.
Ja oon tullu siihen tulokseen et oon saanu asioita liian helpolla.
Tai no en mitenkään konkreettisesti, koska meijän perhehän on normaalia köyhempi.
Mut ihmissuhteissa oon saanu kaiken sen mitä voi toivoa.
Mulla on laaja ystäväpiiri.
Oon saannu seurustella maailman ihanimpien ihmisten kanssa.
Ja varsinki se et oon aina löytäny ihania ystäviä on mahottoman ihana asia.
Mut kai se johtuu tost muuttamisestki.

Haluisin jo saada varmistuksen siit et oonko kesäl lähös englantiin vuodeks.
Se antais vähän suuntaa mun elämälle.
Äiti ja iskä haluis et lähtisin sinne. Ja kyl mäki.
Mut vuos ilman Suomea, kavereita, perhettä jne. saattais tuntua oudolta.
Tai no siskon luohan mä muuttaisin vuodeks. Mut se ois ainut asia joka muistuttais mua suomesta.
Mutten kenenkää muun kanssa pystyis puhuu suomee.
Vaikka sille pikkuselle sen kyllä opettaisin. ü