On ollu aika ihanan rauhalliset pari päivää.
NAM.
Noi lähti just hesast et kai ne joskus yöl tulee.

Viikonloppun ois varmaa imatral turnaus ja kai mun pitäis sinne lähtee ja kai se ihan kivaki on lähtee ku en viime pelis tän jalan takia pelannu.
Ja viimeks tytöt voitti kaikki neljä pelii<3
Mut tuntuu vaan aika paskalta kipulääkkeitte avul liikkuu.
No huomen sit nään et miten tää jalka toimii käytännössä, ku on liikkaa. Jalist ja lentis. Toinen NAM.
Ois vaan ihan sikana kouluhommia. Mun pitäis saaha maanantaiks saaduks tehyks kirja arvostelu vänrikki stoolin tarinoista. Muuten hyvä mutten ees oo kirjaakaan viel avannu.

On muuten hassua kuinka oon tässä tilanteessa missä oon.
Kerranki oon vähän avuton ja samalla en halua ees tehä mitään tän asian suhteen.
Oon kertonu tästä pojasta kerran aikasemmin. En halua hehkuttaa tai mitään, mut joo. Oon ihastunut siihen ja se ahistaa mua kovasti.
Tiiä et se on niin munlainen ihminen.
Eli rakkaus on urheilus ja arvomaailma samanlainen kuin mulla.
Tänään taas vähä liian monta kertaa katseet kohtas ja alko ahistaa oma käytös ja ehkä tavallaan senki.
Mä en tunne sitä kunnolla. Meillä ei oo hyviä yhteisiä kavereita enkä jaksaiskaan tutustuu siihen. Tiiän et se lähtee eri paikkakunnalle opiskelee kun mä.
Enkä haluu et eka aattelen hirveesti et meist tulee jotain, mut sit tajuun ettei se tykkääkkään musta sillä tavalla.
En oo meinaan ikinä joutunut torjutuks enkä haluakkaan ainakaan tässä mun elämäntilanteessa joutuukkaan.
Joten taidan jättää riskin ottamatta.
Enkä mä oo siihen ihan täysil ees ihastunu. Semmost katteluu.
Sen huomaa siit et tykkään viettää aikaa toistenki poikien kaa paljo ja välil tuntuu et piän niistäki enemmän kun kavereista. Tosin se tunne menee yleensä äkkiä ohi. Ü
Varsinki tänään ku jäin koulun jälkee poikien kaa juttelee, niin ne niiten puheenaiheetki jo välil sai mut kuolee. Vaikka välil niil oliki hupsui juttui.Ü