Mä oon ihan liian ristiriitanen persoona. Oon yhtä aikaa tosi sosiaalinen, mut kuiteski sulkeutunu.

Ihmiset luulee tietävänsä mimmosta mun elämä on. Niitten käsitys musta on se että mä oon urheilullinen, sosiaalinen, mulla ja poikaystävällä menee aina kaikki hyvin, oon kohtuu hyvä koulus, mulla on paljon kavereita ja harrastus jota rakastan, mulla on rakastava perhe ja kaikkea muuta. Joten niitten mielipide on se et mun elämä on kunnon ruusuilla tanssimista.

Kukaan ei tajua kuinka rikki mä sisältä oon. Ei ne tajuu et mullakaan ei oo helppoo. Koska mun elämä ei oo läheskään semmosta mitä se ulkopuolisten silmistä näyttää.

Ne ei tiiä yhtään mimmosta mun elämä oli ennen tänne muuttamista. Mä en oo puhunu siitä kellekkään. Ne ei tiiä kuinka raskasta on muuttaa niin usein työn peräs ku rahaa ei oo ja jättää entiset kaverit ja tottuu täysin erilaiseen ympäristöön. Ja tutustuu uudestaan ihmisiin ja sisimmässään tietää että niistäki pitää luopua hetkenä minä hyvänsä. Ne ei tiedä miltä tuntuu ku ei oo yhtään ylimäärästä rahaa. Ne ei tiedä miltä tuntuu ku riitelee rakastamansa ihmisen kanssa niin usein. Ne ei tiedä kuinka usein mä mietin et nyt lopetan koko harrastuksen koska mä en kestä sitä paine määrää. Ne ei tiedä mimmosta on muuttaa 500 000 asukkaan kaupungista 5000 asukkaan paikkakunnalle. Ne ei tiedä sitä että mulla on ollu itsetuhoisia ajatuksia pienempänä niin paljon. Ne ei tiiä mimmosta mulla on ollut ku oon itkeny itteni uneen. Ne ei tiedä et saatetaan ennen joulua muuttaa kokonaan pois. Ne ei tiedä miltä se pelko tuntuu et joutuu jättää ens rakkautesa ja kaverit joita rakastaa.

Näistä jutuista ei tiedä kukaan muu kuin mä. Pääasia on se et mä ite tiiän mimmosta mun elämä on, mut välillä tuntuu ettei jaksa kannatella tätä kaikkea. Mutten uskalla ja halua näyttää ihmisille niin paljoa itestäni että kertoisin.

Mä en oo ikinä puhunu tai kirjottanu näistä asioista. Kai tää on jo jonkinlainen alku siihen et joskus pystyn puhumaan