Kiva olla taas kotona. Vaikka tosin aamusta siskot riiteli niin paljo et toivoin olevani taas hesas.

Parin tunnin päästä oon lähössä harkkoihin. Ja sieltä jollekki kaverille yöks ku lähtö on aika aikasin huomenna.

Mua aina tämmösis tilanteis ärsyttää et oon omaksunu aikuisten ajattelutavan. Ja koska ymmärrän mikä on paras vaihtoehto vaikka se tuottais taas paljo kipua niin en voi vaan alkaa itkee, kiljuu jne. Se tuottais vaan enemmän kipua vanhemmille. Eilen äiti sano et muutto saattaa olla taas eessä työn takia. Just ku oon jotenki sujut näitten ihmisten kaa ja ne sanoo "tuntuu et sä oisit ollu tääl aina" niin taas tulee mahollisuus muuttoon. Oon vanhin lapsi koton ja se kerrotaan mulle ensiksi tietty. Ja mun oletetaan suhtautuvan asiaan hyvin, koska ymmärrän mikä on parasta meijän perheelle.

Nyt on ollu paljo puhet siit et mä lähtisin seuraavan kesän enkkuihin ja olisin siel sen vuoden. Vahtisin mun siskon sillon alle yks vuotiast lasta ja kävisin joitain englannin kielikurssei. Se ois niin hyvä mun englannin takia. Sillä pärjää. Paljo paremmat mahollisuudet työelämäs jne. Sinne lähtee joko mä tai mun sisko, mut vannhemmat on sitä mielt et mun ois parempi lähtee. Koska siskol on abivuosi eessä niin siinä ei sinääs ois mitään järkee et se lähtis. Pari hassua kuukaut olis vaan kirjotusten alkamiseen. Mä haluisin lähtee, mut vähä pelottais olla erossa kaikesta täältä suomesta vuoden. Mut tulisin pärjää. On sitä ennenki muuttamisen takia joutunu olee erossa kavereista vuoden jos toisenki.