Eilen tuli tehtyä 14h työpäivä. Tää työ saa mut hymyilemään, joten eiköhän sitä näillä mennä vuoden loppuun. 

Tässä pari viikonloppua sitten yks ilta meinas päättyä ikävästi. Mulla ei oo ihan tarkkoja mielikuviakaan niistä tapahtumista, ja se ei johtunut mun juomisestani sinä iltana/yönä, vaan siitä että menin paniikkiin. Ikinä ennen ei oo tapahtunut mitään vastaavaa, en saanut henkeä, pelotti ja en pystynyt puhumaan hengenhaukkomiseltani. Ne yritti ottaa mut kyytiin en tiiä oliks niillä se mielessä mitä pelkäsin, mut joku niiden käytöksessä sai mun vaistot heräämään ja hyppäsin pois sen auton kyydistä. En tiennyt missä olin, mutta onneks mies sai musta sen verran puhelimessa irti että pystyin kertomaan minkä teiden risteyksessä olin. Se aika kun odotin sitä tuntu ikuisuudelta. 

Ei olla ees puhuttu sen yön tapahtumista ku vaan silloin ennen nukkumaanmenoa. Mutta mussa nää tapahtumat on herättäny ikäviä muistoja monen vuoden takaa jolloin oikeesti jouduin pelkäämään yhtä miestä. En pysty puhumaan siitä. Yli kolmen vuoden seurustelusuhteen aikana oon pystynyt puhumaan vain parina päivänä niistä tapahtumista ja tunteista joita ne herätti mussa.