Eilen jaksoin olla sosiaalinen ja nähä sit kavereita ja pelailla lentistä.
Oli siellä ihan hauskaa. Joku vajaa viistoist tyyppii meit oli, mut puolet vaan pelas. Ja loppuu kohen aina vaan vähemmän porukkaa pelas.
Onneks oli yks poika entiseltä paikkakunnalt mun kaa pelaa. Se pelaa samas seuras mis mä pelasin ennen.

Huomenna ois tarkotus lähtee vähä yksii juhlii. Taitaa tulla extraextra kivaa.
Poika tulee jo kahentoist aikaa hakee mut täältä sinne ja alotellaa jo varmaan aika päivästä juhlinta. Yhen inttikavereita ja sit tota muuta piirii tulee.

Ex on pitänyt aika paljo yhteyttä ja se nyt siis on päässyt samaan kouluun kuin mä. Pitää nyt kattoo et mitä siitä tulee. Se on tosi hauska tyyppi ja ollaan viel hyvänhyvis väleissä, mut musta tuntuu et mua alkaa pitemmän päälle ahistaa se et nähään joka päivä.
Haluaisin unohtaa sen kaiken ja viellä muutakin, mut se muistuttaa mua vanhasta.
Eikä mun varmaan tarviiskaan alkaa erotella mun vanhoja ja uusia kuviota toisistaan, mutten haluu et menneisyys toistaa itseään.

Porukat on hirveesti alkanu taas jauhaa sitä et pilaan elämäni menemällä amiskaan, vaikka luulinki et ainaki äiti ois alkanu suhtautumaan myötämielisemmin. Olin kyllä pahasti väärässä.
Ei oo kiva kun kotona en oo ollut kunnolla melkei kuukauteen ja sit ku tulee niin tuntuu et oon tehny joka asian vääriin ja pilaan muitten elämää, vaikka todellisuudessahan on vaan mun elämästä ja tulevaisuudesta kyse. Ei niitten.
Oon sanonut sen niille, ja tänään jo sanoin et aion kyl lähtee taas varmaan pidemmäks aikaa kotoota pois kun ei voi rauhassa vaan olla ja nauttii perheen seurasta.
Sit tajusin et vajaan parinviikon päästä alkaa työt vanhainkodilla, joten ei käy mun suunnitelmat päinsä.
Onneks huomen pääsee pois vähäks aikaa.

Kaikesta huolimatta olo on tosi onnellinen ja oon liianki tyytyväinen elämääni nytten.
poika<3

Kukaan mun kavereist tai tutuista ei tiiä tästä blogista ja en haluukkaan et ne löytää tätä ikinä. Nää on mun asioita joita on helpompi jakaa tuntemattomille jos ees semmosia täällä käy lukee.