Mä voin sanoa olevani kerranki ylpeä itestäni.
En ees ymmärrä miten uskalsin saada sen päätöksen aikaan ja sanoa sille.
Ja mä toivon sen et se ymmärs mun haluuvan vaan kummanki parasta.
Nyt tulee vaan tää kivun sieto. Onneks olin eilen parhaalla kaverilla kun sanoin sille sen ratkasun.
Se ymmärtää mua täysin. Ja seki sano et se on oikein vaikka kipeetä tekee. Kahesta pahasta pienempi paha.
Eli siis sanoin Pojalle jota rakastan et ois parasta jos me ei nyt ainaskaa vähään aikaan pidettäis yhteyttä.
Ei sitä voi kovin moni ymmärtää miks tein niin.
Itkettää nytki.
Mut aattelin oikeesti vaan molempien parasta.
Seurusteltiin vajaa vuos. Vietettiin melkeinpä kaikki aika yhessä. Kumpikaan ei ollu ikinä kokenu mitään vastaavaa.
Mut sitten jotain tapahtu. Molemmat rakasti vielläki toisiaan. Muttei enää osattu keskustella kunnolla asioista. Tuli riitoja ja monta kertaa maattiin sen sängyllä ja jompi kumpi itki tai molemmat. Ei vaan voitu ymmärtää miks meijän suhteelle kävi niin vaikka rakkaus oli viel tallel. Ei sinäänsä riidelty ees paljoa. Loppuaikoina vaan pari kertaa. Meijän rii´at oli enemmän murjottamista.
Sitä kesti kuukauden. Vielläki olin joka vkl yötä ja nähtiin monta kertaa viikossa. Mut vaikka rakastettiin niin se vika kuukaus oli yhtä itkemistä. Ja viimenen pisara oli se et sain tietää meijän taas muuttavan toiselle paikkakunnalle viikon varotusajal.
Kumpikin oli siinä tilas ettei tienny mitä tehtäis.
Joten jonain perjantaina päätettiin et erotaan ja siinä yhteyessä sanottiin viellä et rakastetaan toisiemme. Seuraavana päivänä muutettiinki tänne.
Ja täällä mä nyt oon ollu vajaa kaks kuukaut. Ja ollaan tän koko kaks kuukaut pietty yhteyt tosi tiuhaan. Ja monesti eron jälkeen ollaan toisellemme tunnustettu rakkautta. Ja oon nähnykkii sitä pari kertaa sillain et ollaan juteltu. Mut ollaan myös sovittu ettei enää yritetä.
Joten se on vaan tuskaa molemmille ku pietään yhteyttä. Rakastetaan toisiamme liikaa eikä osata päästää irti. Ja paljo vaikeempaa on päästää irti jos pietään yhteyttä suunnilleen joka päivä.
Ja mä rakastan sitä enkä haluu sen kituvan. Ja sentään välitän itestäniki jonkin verran enkä halua itteni kituvan.
that´s it. Valitettavasti
Mut joo vaikka mulla on näitä poikakuvioit nytki niin en voi alkaa seurustelee pitkään aikaan.
Voisin kertoo nyt vähä vkl:sta. Se oli ihana vaikka tosin oli itkuki herkäs.
Perjantain lähin täält kattoo yhen kaverin kaa liigapelii entiselle paikkakunnalle. Ja jäin yhelle ihanalle kaverille sinne yöks. Lauantain oli lähtö seittemält savonlinnaa peleihi.
Pelit meni vähä miten meni ku ei ollu asenne kohallaan.
Vasta parin viikon päästä ratkeutuu se jatko juttu.
Mut muuten oli ihanaa. Oli ihanaa olla joukkueen kanssa ku nään sitä kerran viikos harkois enintään.
Puhuttiin kaikkee hassui ja takas tulomatkal laulettiin karaokee ja muuta tyhmän hassua.
Tultiin illal enne ysii takas ja menin parhaalle kaverille yöks.
Oli tosi ihanan hauskaa. Ei oikeesti oo toista sen verosta, semmosta jolla ois samanlaiset jutut ja yhtä tyhmä huumorintaju. Tykkään siitä tytöstä paljo.<3 Oltiin ulkon, juteltiin paljo, syötiin, naurettii, pelattii korttii ja muuta yhtä tavallista. Mut se tekee siitä jotain erikoisen ihanaa.
Iskä sit haki mut joskus kuuen aikaa ja tultii takas kotii
En ees ymmärrä miten uskalsin saada sen päätöksen aikaan ja sanoa sille.
Ja mä toivon sen et se ymmärs mun haluuvan vaan kummanki parasta.
Nyt tulee vaan tää kivun sieto. Onneks olin eilen parhaalla kaverilla kun sanoin sille sen ratkasun.
Se ymmärtää mua täysin. Ja seki sano et se on oikein vaikka kipeetä tekee. Kahesta pahasta pienempi paha.
Eli siis sanoin Pojalle jota rakastan et ois parasta jos me ei nyt ainaskaa vähään aikaan pidettäis yhteyttä.
Ei sitä voi kovin moni ymmärtää miks tein niin.
Itkettää nytki.
Mut aattelin oikeesti vaan molempien parasta.
Seurusteltiin vajaa vuos. Vietettiin melkeinpä kaikki aika yhessä. Kumpikaan ei ollu ikinä kokenu mitään vastaavaa.
Mut sitten jotain tapahtu. Molemmat rakasti vielläki toisiaan. Muttei enää osattu keskustella kunnolla asioista. Tuli riitoja ja monta kertaa maattiin sen sängyllä ja jompi kumpi itki tai molemmat. Ei vaan voitu ymmärtää miks meijän suhteelle kävi niin vaikka rakkaus oli viel tallel. Ei sinäänsä riidelty ees paljoa. Loppuaikoina vaan pari kertaa. Meijän rii´at oli enemmän murjottamista.
Sitä kesti kuukauden. Vielläki olin joka vkl yötä ja nähtiin monta kertaa viikossa. Mut vaikka rakastettiin niin se vika kuukaus oli yhtä itkemistä. Ja viimenen pisara oli se et sain tietää meijän taas muuttavan toiselle paikkakunnalle viikon varotusajal.
Kumpikin oli siinä tilas ettei tienny mitä tehtäis.
Joten jonain perjantaina päätettiin et erotaan ja siinä yhteyessä sanottiin viellä et rakastetaan toisiemme. Seuraavana päivänä muutettiinki tänne.
Ja täällä mä nyt oon ollu vajaa kaks kuukaut. Ja ollaan tän koko kaks kuukaut pietty yhteyt tosi tiuhaan. Ja monesti eron jälkeen ollaan toisellemme tunnustettu rakkautta. Ja oon nähnykkii sitä pari kertaa sillain et ollaan juteltu. Mut ollaan myös sovittu ettei enää yritetä.
Joten se on vaan tuskaa molemmille ku pietään yhteyttä. Rakastetaan toisiamme liikaa eikä osata päästää irti. Ja paljo vaikeempaa on päästää irti jos pietään yhteyttä suunnilleen joka päivä.
Ja mä rakastan sitä enkä haluu sen kituvan. Ja sentään välitän itestäniki jonkin verran enkä halua itteni kituvan.
that´s it. Valitettavasti
Mut joo vaikka mulla on näitä poikakuvioit nytki niin en voi alkaa seurustelee pitkään aikaan.
Voisin kertoo nyt vähä vkl:sta. Se oli ihana vaikka tosin oli itkuki herkäs.
Perjantain lähin täält kattoo yhen kaverin kaa liigapelii entiselle paikkakunnalle. Ja jäin yhelle ihanalle kaverille sinne yöks. Lauantain oli lähtö seittemält savonlinnaa peleihi.
Pelit meni vähä miten meni ku ei ollu asenne kohallaan.
Vasta parin viikon päästä ratkeutuu se jatko juttu.
Mut muuten oli ihanaa. Oli ihanaa olla joukkueen kanssa ku nään sitä kerran viikos harkois enintään.
Puhuttiin kaikkee hassui ja takas tulomatkal laulettiin karaokee ja muuta tyhmän hassua.
Tultiin illal enne ysii takas ja menin parhaalle kaverille yöks.
Oli tosi ihanan hauskaa. Ei oikeesti oo toista sen verosta, semmosta jolla ois samanlaiset jutut ja yhtä tyhmä huumorintaju. Tykkään siitä tytöstä paljo.<3 Oltiin ulkon, juteltiin paljo, syötiin, naurettii, pelattii korttii ja muuta yhtä tavallista. Mut se tekee siitä jotain erikoisen ihanaa.
Iskä sit haki mut joskus kuuen aikaa ja tultii takas kotii
Kommentit