En ymmärrä sitä yhtään.
Tarkottaaks se nyt jotain vai ei?
Hei jätkä. Onko pakko olla noin ääliö josta ei ota mitään selkoa?
Paha mun on kyl sua ääliöks sanoo ku piän susta.

Eilen illalla menin pelaa lentistä, mut seki meni vähä plörinäks ku poikien kanssa naurettiin niin, et muut alko jo hermostuu.
Ehkä mun ois pitäny syntyä pojaks, se meinaan selittäis tän mun huumorintajun tai ehkä paremmin sanottuna tajuttomuuden. Ü

Sieltä sit menin yhelle kaverille yöks ja oli tosi hassua.
Juteltiin vaan kaikesta ja muuta.
Se on semmonen jota ilman mä oisin tylsistyny tänne ihan hetkessä ja muuttanu sinne mun yhelle kaverille loppu vuodeks niin kuin mulle sieltä ehotettiin.

Oon semmonen ihminen joka ei sano omia juttujansa kerrottua älä kerro muille.
Se ei tarkota sitä et haluisin niitä alettavan huutelee ympäriinsä.
Se tarkottaa sitä et luotan vähän liian herkästi mun hyviin ystäviin ja uskon et ne tuntis mut jo tarpeeks hyvin tietääkseen etten yhtään pidä mun asioiden levittelemisestä.
Tästä on sitten koitunu nyt kuukauden sisäl pariin kertaan vähän yhteentörmäyksiä.
Tai no kaverit ei ees tajua sitä vaan mun tunteet niitä kohtaan heittelee laijasta laitaan.
Ne asiat joita on päässy muiden korvia ei oo kenenkään muun mielestä kovin isoja ja ei ole mitään niin henkilökohtasta et joku sais tietää musta jotain kunnollista lisää. Semmosia en meinaan niille pahemmin kerro.
Mut mä koen ne asiat isoina, semmosina joita en haluis ihan jokaiselle kertoa.

Multa kysyttiin tänään, miten mä jaksan aina olla niin ilonen ja energinen.
Ja onhan sitä kysytty monta kertaa ennemminki.
Ne kysyy enkö vihaa ketään.
Vastaan yleensä jotain epämäärästä peruspaskaa eli ettei mulla oo syytä olla surullinen ja vihata.
Mut totuus on se etten halua kenenkään näkevän mun tunteita.
En halua ihmisten näkevän mun vihaa, surua ja mun ihastumista toisiin henkilöihin.
Joten pidän perus ilosuuden ja tietynlaisen etäisyyden melkeinpä kaikkiin.
Ei pääse kukaan silloin yllättämään.