Eilen oli kivaa, mut ahisti.
Oksetti istua sitä vastapäätä ja sen takana ja kuulla sen sanat mun korvassa.

Oon päättäny etten lähe ulos sen pojan kanssa.
Oikee päätös tai ei niin tää on tää tilanne nyt.

Viime aikoina on ollut liian suuri vapauden kaipuu. Tuntuu et henki ei kulje tääl.