Kävin tossa pari tuntia sit lenkil(!).
Eka lenkkeily sit syksyn jälkee. Juoksin eka 2.5km yhelle mäelle ja sit kävelin sielt takas. Yllättävän kovaa jaksoin juosta vaikka kunto onkin romahtanu pahasti tänne muutettua ja ton polven paskana olemisen takia.
Haluaisin olla ammattilainen korikses tai lentikses, mut musta ei voi ikinä tulla semmosta. Valitettava fakta.
Takas ku kävelin sieltä niin otin kuulokkeet pois päästä.
Oli niin pimeää et sillon jo alko miettii et mitä jos joku vitun skitso hyppää sielt tienlaidalta kimppuun tai jos joku autopysähtyy mun kohalle ja pakottaa kyytii.
Se on tietty tosi epärealistista et nii kävis, mut kuiteski. 5km juoksua/kävelyä valaisemattomalla asvalttitiellä ei oo ihan niin nam ku joku aattelis. Taloja ei sil matkal ollu ku vaan pari hassua.
Ne hetket on semmosia jolloin mietin et haluun muuttaa takas stadiin. Mun mielest meltsis on paljo turvallisempaa ku jossai keskel mettää kaukan ihmisist.
Mua ei pelota hesas. Siel on aina ihmisiä ympäril, en välitä niist humalaisist ja muist ahistelioist oon tottunu siihen ja tiiän miten pitää käyttäytyä jos niist haluu eroo.
Oon asunu sielä kauimmiten mistää paikkakunnasta ja tuun tulevaisuudessa asumaanki.
Todennäkösesti viimestää kolme vuoden päästä muutan sinne. Mua ku noi porukat ei aio päästää nyt heti syksyl sinne vaa sanoo et eka käyn amikse tai lukio.

Aamul ei muute ollu mitään ruokaa. Ei löytyny ees leipää tai mtn. Jääkaapiski oli pelkkää maitoa ja pakastimenki tongin. Harmitti ku pikkuset joutu lähtee ilman ruokaa kouluu, mut tämmöst tää meil aina välil on. Äiti ja iskä siis ei ollu aamul koton ja oli taas vähä jättäny huolehtimat ruokapuolest.