Hyvin meni ja varmaan tulee menemäänkin.

Mutten tiiä et tuunko koskaan sisäistää tätä paikkaa ja ihmisiä. Haluisin takas rakkaitten luo. Haluisin takas pojan luo joka antaa ujoja pusuja, haluisin takas tytön luo joka itkee, haluisin takas poikien luo ja haluisin takas tyttöjen luo. Mut ekaksi mainittujen luo haluun erityisesti.

Mua alkaa ottaa päähän sana sopeutuvainen. Saan kuulla liian usein sen mulle/musta sanottavan. Äitiki puhu joskus viime viikol puhelimes jonkun sukulaisen kaa joka tais kysyy miten mä suhtaudun muuttoon. Äiti vaan vastas: " kyllä se muuttaminen siltä menee, se on niin sopeutuvainen." ja musta ku tuntuu etten jaksais olla sopeutuvainen. Mut ei kukaan sitä tiedä. Tai usko.

Lenkille tekis mieli lähtee mut siel on vaan niin pimeet jo.